Minuun kaikki se saa päättyä.
Jo saa riittää: ”Minä jos sinäkin…”
sekä ”En minäkään, kun et sinäkään.”.
Kaikkien edeltävien sukupolvien puolesta lopetan sen tähän.
Sinun ja minun puolestasi päätän nyt ja tässä.
Kivun, kärsimyksen, katkeruuden, syyllisyyden, häpeän ja vihanpidon.
Lopetan piilottelun ja teeskentelyn.
Heitän kaiken tuon tomuun.
Annan anteeksi väärintekijöille.
Pyydän anteeksi muilta ja itseltäni.
Annan itselleni anteeksi.
Lopetan itseni pakottamisen toisten asettamaan muottiin
ja valitsen sen mihin minut on valettu.
Uskallatko sinä päästää irti tuosta kaikesta?
Vai vetoatko edelleen siihen,
kuinka isien veri ja kokemasi vääryydet polttavat suonissasi?
Huutaa oikeutta?
Jatkaen hädän ja tuhon ketjusilmukkaa.
Ymmärrätkö, että olet veresi sokaisema?
Ja jonka siirrät eteenpäin omassa veressäsi.
Ja jota edelleen levität veressäsi.
Aina kun olemme vastakkain.
Sinä ja minä.
Minä olen valinnut nyt toisin.
Menen ja teen edeltä.
Haastan sinut seuraamaan.
Haluan päättää tämän sokeuden.
Ja nähdä todellinen sinä ja minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti