Jänöt, siilit ja oravat
tien poskessa makaavat.
Hengetönnä,
verissään
jäsen jos toinenkin
ruumiista erillään.
Tappojen tie
oli heidän kohtalonsa.
Ja niitä onnetonta
on niin kovin monta,
että tie on nimensä ansainnut.
Kuulla äänen moottorin
ja nähdä hahmon ajurin
ehtivät pienet ressukat.
Hämmästys,
aavistus pelosta
ja sitten hetken kovat tuskat.
Ei auttanut arkuus
eikä nopeat
jalat pieniä karvakasoja,
jotka iskun jälkeen
pelkkiä lihanpaloja
ovat tappojen tien poskessa.
Runo kirjoitettu 11.8.2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti