Minä elän

 Oon ehkä hullu, vaikka sanon sen ääneen.

En oo kuin muut, jotka tunne ei itseään.

Ne lymyää alla kauniin kääreen.

Mä paljastan myös kaiken ruman ja ikävän.

Ja mä elän, taivastellen paskaa.

Elän, rakkautta vannoen.

Elän, tietä raivaten. 

Itsepäisesti.

Minä eläin vastoin odotuksii.

Elän itselleni. 

Elän, kaikesta nauttien, 

kaikesta iloiten.

Kaiken ansaiten.

Leijonaportti

 Suolaiset kyyneleet poskillasi.
Annat niiden valua vapaana.
Tippua jalkoihisi kuin sadepisarat
ja huokaiset syvään.

Ei tämäkään ollut vielä loppu,
vaikka tunnetkin pienen kaihon kesän viimeisten lämmönsäteiden hiipuessa hiljalleen pois.
Ei ollut joutsenlaulu,
vaan jälleen yksi uusi syntymä elämässäsi.

Kun luonto ympärilläsi käpertyy kohti lepoa,
sinä heräät elämään.
Kuten joka syksy.
Levättyäsi ja kerättyäsi aurinkoa itseesi leijonan lailla sinä heräät uudelleen.

Äänesi voima ja hyppyjesi jäntevyys on sinulle vielä mysteeri.
Piilevä potentiaali.
Riittää, että tässä kohtaa olet vain kaikkine aisteinesi hereillä.
Tarkkailet ja kuuntelet tilaisuutta koetella uusia rajojasi.
Voit hymyillä huoleti ja kehrätä rennosti.
Olet kyllä valmis, kun aika koittaa…

Varo askeliasi neitokainen

Varo askeliasi neitokainen

Ettei halla vie

Ettei upota suohon

Kyyn peittämiä ovat polkusi reunuskivet

Ja myrskyn vaahtopäitä on lähestymässä edessäsi näkyvällä merellä

Kaikki pahat tekosi lunastetaan nyt maksuun

Korkoineen

Valmistaudu järkyttävään

Torjumaan kylmää

Kerää viimeisetkin risut

Ja käytä niitäkin säästeliäästi

Sydämen katovuodet

Kirstun vaarnat teroittuvat ajan hampaassa

Usko, että nyt on syytä pelätä

Henkesi puolesta

Elämäsi puolesta

Vapise!

Tekstin Sirpan maalaukseen

Unissasi jo tiedät, mitä tuleva on. 

Kuinka elämä voi olla iloa ja verraton. 

Muutos lähes valmis, loppu jo häämöttää. 

Mene moodiin, jossa nautit, se vauhtia edistää. 

Surut on surtu ja pimeäkin on nyt lempeä syli. 

Rakkauskin jo vyöryy hetkittäin maljasi yli. 

Ei edessä opittavaa ole enää kovaa, 

vaan silkkaa rentoutta ja sen opettelua, että olet vaan. 

Salli, helli, kiitä ja silittele. 

Niiaa, pyörähdä, tanssi ja liihottele. 

Kaunis on sielusi sinun ja itsenäsi kovasti rakastettu. 

Lakkaa siis yrittämästä ja huomaat olet siunattu.

Rakkaudesta

 Halusin tietää, osaanko vielä rakastaa.
Vieläkö kykenen avaamaan sydämeni?
Ja osaanko rakastaa myös silloin, kun toinen ei toteuta toiveitani.
Ei puhu, tee ja mene kuten haluan.

Halusin tietää kykenenkö olemaan läsnä 
myös silloin, kun ennen olisin valinnut olla yksin.
Näyttäisinkö pahan oloni?
Sanoisinko ulos itsestäni myös ne sanat, 
jotka vaativat päästä kuuluville, vaikka tuomitsin ne itsekin?

Saisinko aikaan aitoa keskustelua?
Aidon yhteyden?
Vai vieläkö odottaisin harmonista hyminää?
Ja että osaisinko jo pitää puoleni, 

kun toinen heikkoudessaan sälyttäisi jotain päälleni?
Osaisinko palauttaa vastuun takaisin omistajalleen vastuullisesti? 
Nähden toisen tarpeen tukeen ja lempeyteen?
Sortumatta paheksuntaan tai ylimielisyyteen?
Antaisinko itselleni anteeksi, kun itse tuputan toiselle minulle kuuluvaa?

Päästäisinkö vapauteen, kun aika on?
Pitäisinkö sydämessä siitä huolimatta?

Harjoittelin rakkauden lakeja vain havaitakseni 
ettei niitä ole.

Behemotille

 Paha paina pääsi

Kun et sinä kuitenkaan hyvälle mitään mahda

Uhota saatat ja esitellä voimiasi

Mutta kuin kilpeen se kaikki tyrehtyy toden edessä, kun sanat teoksi vaativat

Älä usko Pimeyden Herran satuja

Siitä miten suureksi ja mahtavaksi olet tuleva hänen toimestaan

Marionetiksi ilkeässä pelissä vain joudut

Ilman lunastuksia puheille

Eksyt loputtomaan lupausten labyrinttiin

Ja huomaat ettei pääsyä perille löydy

Rakkauden lukot

 Jos et avainta pois heitä, et luota?

Jos et lukkoa kiinni napsauta, et uskalla? 

Jos et lukkoa hanki ollenkaan, et rakasta?

Onko näin?

Jos kääntäisikin kaiken toisin päin?

Mä pohdin

 Mä pohdin, miks viaksi se mulle luetaan?

Kun hetki lyö, lakkaan pohtimasta ja laitan tuulemaan!

Sen kummemmin ajattelematta vedän tunteella, jarruttamatta.

Kuunnellen herkkiä vaistoja mun.

Sarille

 Oma koti.
Oma pesäkolo.
Oma turvapaikka.
Paikka, jossa voi köllötellä, olostella 

ja kuunnella itseään.
Jossa on lupa sanoa mitä ajattelee 

ja tehdä mikä tuottaa iloa.
Paikka, jossa ei tarvitse perustella 

tai selitellä kenellekään mitään.
Paikka, jossa on lupa ja vapaus olla itsensä.

Voihan sitä rakentaa kotikolon myös mieleensä.
Mutta vielä parempi on todellinen kotikolo.
Koska sellainen on samalla julistus koko maailmalle.
Minä olen olemassa!
Minulla on oikeus tarvita asioita.
Minulla on lupa hyvään oloon!
Siksi varmaan sana koti tuo monelle lämpimän olon rintaan.
Siihen kiteytyy ”Minä olen.”.

Kalmo

Katso kalmo kaivoon
Katso pinnasta kuvaasi
Ikuisuutta ihmettele
 Itselläsi irvistele
Leikki loppuu aikanaan
Ahjon loimu laantuu

Siirilälle sipistele, sipistele, supistele
Salaisuutes sanoittele
Sanomatta sanaakaan
Piirrä viiva mielehen
Mikä oli ja mikä tuleva
Taakse vanha taputtele, tuki anna tulevaan

Kestää hetken hengitellä
Olla vain ja olostella
Itkemättä ihmetellä
Auttamatta avitella

Suuntaa suusi huomiseen
Hampaat iske ihmeeseen
Joka tuodaan tarjoillen
Tekemättä eletttä, taipumatta tuumaakaan

Anna arvo aatoksilles
Helminäsi hellittele
Kypsytä ja kasvata
Kunnes tulee sato vastaan

Viisauttasi viljele
Vaivojasi vältellen
Viivaa pitkin viivytellen
Astu eteenpäin 

Airaksiselle

 Ei kaikki kerralla valmiiks tullut, mutta nyt saat kiittää kättes työstä.

Pyyhkiä rihmat harteiltas ja hyvästellä yötä.

Alkaa aika auringon, ilon sekä kepeyden.

Sisään vaaluu lisää rakkautta ja saat vastaanottaa runsauden.

Siis potki kengät jaloista ja valmistaudu elämäsi tanssiin! 

Siihen, jota odotit 

ja joka tuleekin olemalla ihminen 

eikä vaipumalla pyhään transsiin.

Iloitse siis, nauti ahnaudella aivan kaikesta.

Avaa syli, ota vastaan etkä koskaan enää tunne puutetta. 

Juuret

Juuret vanhat ja vääntyneet

Katkon, nipsin, kaivelen

Mullan pölläytän ilmoille

Juuret syvälle kaivautuneet

Kipeää ottaa, ahdistaa

Estää uuden kasvua

Juuret kuin verisuonet

Lävitse kulkee, haarautuu

Tarkkuutta vaatii irrotus 

Juuret, menneen siteet

Mikä on kultaista historiaa

Mitä en tarvitse ollenkaan

Juuret, täysin uudet

Valitsen tarkoin, huolella

Valelen intohimolla

Juuret, muutoksen tuulet

Luvalla uskallan, kokeilen

Unelman asetan esille

Solaarinen

Raks, raks, poks, poks
Rits, rats, piut, paut

Anna olla, anna olla, anna olla vaan!
Mikä luulet olevasi, joku Jumala?

Raks, raks, poks, poks
Rits, rats, piut, paut

Kuuletko, kuuletko, soinnun sävelen?
Piirrä mulle, piirrä mulle, symboli sininen!
Anna olla, anna olla, anna olla vaan!
Joko uskot, joko uskot, olet Jumala!

Jumalan kaltainen
Luoja, nainen
Ikiaikainen
Ihana sylillinen!

Luuletko olevasi 
pahaan syyllinen?
Vaikka tuollaisena 
OLET 
täydellinen, täydellinen
täydellinen, täydellinen
täydellinen, täydellinen
täydellinen, täydellinen
TÄYDELLINEN!

2 sointu: lunaarinen - Eetterinen Äiti Aurinko

 Kuu lumen pintaan hohkaa, 

sen kirkastumaan saa.

Aurinko luo varjon, 

joka sydämen avaa.

Kun taikasanat kuulet 

Sulatat kuoret pois.

Sisimpääsi kosket, 

teet muutokset.

Älä huoli.

Älä pelkää.

Juokse kohti!

Sokkona! 

Et ohjausta tarvi.

Kuuntele sisimpään.

Ohjista päästä irti 

ja ala elämään.

9 sointu: solaarinen - Sirius

 Raks, raks, poks, poks

Rits, rats, piut, paut

Anna olla, anna olla, anna olla vaan!

Mikä luulet olevasi, joku Jumala?

Raks, raks, poks, poks

Rits, rats, piut, paut

Kuuletko, kuuletko, soinnun sävelen?

Piirrä mulle, piirrä mulle, symboli sininen!

Anna olla, anna olla, anna olla vaan!

Joko uskot, joko uskot, olet Jumala!

Jumalan kaltainen

Luoja, nainen

Ikiaikainen

Ihana sylillinen!

Luuletko olevasi 

pahaan syyllinen?

Vaikka tuollaisena 

OLET 

täydellinen, täydellinen

täydellinen, täydellinen

täydellinen, täydellinen

täydellinen, täydellinen

TÄYDELLINEN!

Ei mua kiinnosta

 Saat olla erilainen, kunhan et itseäsi häpeä
Tai viihtyä erämaassa tai keskellä väkeä
Ei mua kiinnosta onko päälläs Levikset vai Brionii
Kunhan kerran tartuttuas eri irti päästä, vaan pidät kii
En halua sua palvoa, vaan katseella rakastaa
En kokea pelkkää vauhtisokeutta, vaan myös olla vaan

Kuolemanpelkääjä, kuolemanhalaaja

Ken pelkää kuolemaa, pelkää itseään.

Suuree hiljaisesti itsessään kaikkea tekemätöntä. 

Häpeää laiminlyöntejä, jotka on kokenut velvollisuudekseen.

Turhautuu kaikista tilaisuuksista, joiden antoi ajaa ohi päättämättömyydessään 

ja pelossaan tekevänsä virheitä.

Kuolemaa pelkää hän, joka ei ole oppinut rakkautta. 

Joka on saanut kokea vain kalpeita heijastuksia siitä.

Joka on nähnyt sen kauneuden ja itselleen sitä halajoi.

Mutta silti kerta toisensa jälkeen painaa päänsä ja toteaa "en ole sen arvoinen".

Purren hammasta jatkaa harmaata matkaa... 

Tässä kuoleman äärellä olen kiitollinen siitä, 

että se auttoi kaivamaan pimeät koloni esiin ja rakastamaan sitä kaikkea.

Auttoi rakastumaan itseeni.

Auttaa kokemaan syvää kiitollisuutta siitä, että olen rakastanut.

Auttoi näkemään, että kuolemakin on rakkautta. 

Eikä minun enää tarvitse pidellä kuolemaa kädessäni.

Viimein voin antaa vuoron elämälle. 

Joulun ihme

 Maata katsot, ilma pakkasella

Ja mietit, kuinka sun käy?

Vaikkei lunta, tahdot ajatella

Tästäkin meet, vielä eteenpäin. 

Vaan onko koskaan, rakkautta tarjolla

Vai onko onnea olla yksinään?

Vai ootko jossain, mutta en sua vain en nää

Kuin sokea