Normandian rannikolla sotilas mua odottaa
Vielä varusteet päällään ja haavoittuneena kertoo tarinaa
Jonka tahtoo jakaa, jotta vois saada helpotuksen
Kohtalonsa täyttää loppuun ja tehdä sovituksen
Vasemman jalkansa menetti astuessaan miinaan
Myös oikea käsi ruhjoutui, vaan ei laitettu kantoliinaan
Koska siihen rantahiekkaan hyytyi elämä tuon nuoren, komean miehen
Ja hätä, piina vaivaamaan jäi, kun petti paluun lupauksen
Isoisä odottamaan jäi, jos poika kuitenkin palaa
Kun ei uskonut, on ruumis kadonnut, vajonnut virran mukana pohjaan
Ja korvansa sulki, vaikk' kuuli tuulen kuiskauksen
Vaikk' hartiallaan joskus tunsi hennon kosketuksen
Ei Atlantti erottanut, toisin kuin isoisä luuli
Vaan haluttomuus nähdä, kuulla, kun tahtoi olla muuli
Joka kyllä ymmärsi, mutta sulki totuuden tieltään
Jotta päivänsä viimeiset, voisi elää rikkomatta mieltään
Sydämestä puhumattakaan
Joka kieltämällä säästyi sivuosumaan
Vaan silti sydän suojeltu hiljalleen vuoti kuiviin
Ja kyyneleet jähmettämällä kehitti kaihin silmiin
Mutta nyt on valmis isoisä vapauttamaan valan
Itkemään itkut ja kohtaamaan tuon pojan
Jonka rakkaaseen luki, jok'oli ilma elämän
Pojanpoika tottakai, mut' myöskin enemmän
Olemisen mysteeri siteeseen kätkeytyi
Ei vain ketjuna sukupolvien, vaan myös hengen liittona yhdistyi
Ja kohtalot näiden kahden ajasta aikaan mataa
Toisiinsa nivoutuen, kuten planertat kiertävät rataa
Ja niin tuolla rannalla yksi kierros taas sulkeutuu
Hahmot syleilevän sotilaan ja isoisän viimein haihtuu
Laskeutuu rauha rannalle Normandian
Aistin enää tavallisen merituulen sekä hiekan
