Sarille

 Oma koti.
Oma pesäkolo.
Oma turvapaikka.
Paikka, jossa voi köllötellä, olostella 

ja kuunnella itseään.
Jossa on lupa sanoa mitä ajattelee 

ja tehdä mikä tuottaa iloa.
Paikka, jossa ei tarvitse perustella 

tai selitellä kenellekään mitään.
Paikka, jossa on lupa ja vapaus olla itsensä.

Voihan sitä rakentaa kotikolon myös mieleensä.
Mutta vielä parempi on todellinen kotikolo.
Koska sellainen on samalla julistus koko maailmalle.
Minä olen olemassa!
Minulla on oikeus tarvita asioita.
Minulla on lupa hyvään oloon!
Siksi varmaan sana koti tuo monelle lämpimän olon rintaan.
Siihen kiteytyy ”Minä olen.”.

Kalmo

Katso kalmo kaivoon
Katso pinnasta kuvaasi
Ikuisuutta ihmettele
 Itselläsi irvistele
Leikki loppuu aikanaan
Ahjon loimu laantuu

Siirilälle sipistele, sipistele, supistele
Salaisuutes sanoittele
Sanomatta sanaakaan
Piirrä viiva mielehen
Mikä oli ja mikä tuleva
Taakse vanha taputtele, tuki anna tulevaan

Kestää hetken hengitellä
Olla vain ja olostella
Itkemättä ihmetellä
Auttamatta avitella

Suuntaa suusi huomiseen
Hampaat iske ihmeeseen
Joka tuodaan tarjoillen
Tekemättä eletttä, taipumatta tuumaakaan

Anna arvo aatoksilles
Helminäsi hellittele
Kypsytä ja kasvata
Kunnes tulee sato vastaan

Viisauttasi viljele
Vaivojasi vältellen
Viivaa pitkin viivytellen
Astu eteenpäin 

Airaksiselle

 Ei kaikki kerralla valmiiks tullut, mutta nyt saat kiittää kättes työstä.

Pyyhkiä rihmat harteiltas ja hyvästellä yötä.

Alkaa aika auringon, ilon sekä kepeyden.

Sisään vaaluu lisää rakkautta ja saat vastaanottaa runsauden.

Siis potki kengät jaloista ja valmistaudu elämäsi tanssiin! 

Siihen, jota odotit 

ja joka tuleekin olemalla ihminen 

eikä vaipumalla pyhään transsiin.

Iloitse siis, nauti ahnaudella aivan kaikesta.

Avaa syli, ota vastaan etkä koskaan enää tunne puutetta.