Kaskettu multa

Kasken keskeltä kasvaa vilja

Vihreä oras, joka ajan myötä kasvaa täyteen mittaansa

Tuottaa sadon ja kuolee pois

Jättäen jälkeensä mustan maan, joka on valmiina uudelle siemenelle

Ja niin kierto jatkuu...

Ei enää Amelia

Ajan rattaat narskuvat

Tik, tak, tik, tak...

Jokainen kirskaus tuntuu aivoissa

Tik, tak, tik, tak...

Raapii sisuksia kuin työntäen lasinsiruja ihon läpi

Tik, tak, tik, tak...

Onko jo myöhäistä?

Olenko jo myöhässä?

Tik, tak, tik, tak...

Veri pitää saada puhdistettua.

Veri pitää saada puhdistettua.

Se pitää saada puhdistettua.

Se pitää saada puhdistettua!!!

Tik, tak, tik, tak...

Veri pitää saada puhdistettua ennen kuin on myöhäistä!!!

Tik, tak, tik, tak...

Henkiinjäämistaistelu

Tik, tak, tik, tak...

Tai niin sinä luulet

Jos lopetat taistelun aika pysähtyy

Lakkaa olemasta

Mitä sitten vaikka samalla lakkaat sinäkin?

Et ole enää vanha tasolentokone

Sen joutaakin syöksyä maahan

Minä olen, minä, olen, minä olen...

Minä, minä, minä, minä...

Olen, olen, olen, olen...

Sinä olet kirahvi

Sinä olet hevonen

Mutta kaikkein eniten sinä olet aasi

Aasi, jonka sisällä ne pyörät pyörivät

Aikakone

Mutta ei sinulla ole lupaa muuttaa maailmanhistoriaa

Sinä olet aika ja aika on sinussa

Kuuntelet sitä kaikkea aasinkorvillasi

Ja katselet sitä kaikkea kaviot suorana

Kun ei ole lupa sekaantua

Ei ole lupa muuttaa aikaa

Ja miksi pitäisi?

Mitä tahansa tapahtuu, ei se ole sinun syysi

Niin sen kaiken kuuluu mennä

Sinä olet tarkkailija, todistaja

Aika lipuu

Mutta ei sinun ohitsesi, vaan sinun edessäsi

Väistyy, kaartaa, taipuu

Aika kumartaa sinua

Tik, tak, tik, tak...

Miltä nuo pyörähdyksen kuulostavat nyt korvissasi?

Kun voit valita katsotko viisarien liikettä kellotaululla

Vai tiputatko ne jalkojesi juureen

Hän tahtoisi ratsastaa lohikäärmeellä

Hän tahtoisi ratsastaa lohikäärmeellä.

Sellaisella, joista taruissa kerrotaan.

Joka hönkii tulta polttaen metsät

ja jonka kynnet raapivat haavoja vahvimpaankin kallioon. 

Siipien kärkien kerrotaan ulottuvan taivaan toiselta laidalta toiselle,

pimentäen horisontin tuoden yön pimeyden kirkkaan päivän keskelle.

Ja jonka karjaisu kulkee läpi kylien ja kaupunkien saaden maan tärisemään.

Vaan kuinka herättää nukkuva lohikäärme?

Miten ärsyttää sitä niin, että saisi houkuteltua lähelle?

Entä miten saisi hämättyä, että pääsisi kiipeämään sen selkään?

Mielessään myös taruissa kuvailtu pystysuora lento, 

joka läpäisisi pilvet ja veisi suoraan ylös katsomaan tähtiä 

ja muuta mitä halusi ymmärtää paremmin.

Miltä auringonlasku näyttää avaruudessa?

Kun otsonikerroksen eivät taita valoa saaden taivaan värin vaihtumaan vähitellen?

Taittavatko nebulat valoa?

Entä miltä näyttää auringon korona?

Dragonautti, se hän tahtoisi olla.

Mutta ennen matkaa, ennen hyppyä selkään, 

ennen riskiä menettää henkensä 

pitäisi selvittää kuinka kaikki toimii.

Kuinka ohjata suunta, kun lohikäärmeessä ei ole rattia 

eikä suitsina toimisi edes kultalanka?

Miten hiljentää tai yllyttää vauhtia tai jopa pysäyttää?

Ja miten päästä takaisin kotiin, 

jos avaruus onkin vain kasa kiviä pimeyden keskellä?

Näitä kaikkia toisinaan mietti illan pimetessä.

Vaikka epäilikin lohikäärmeen olevan vain tarua.

Sittenkin vaikka oli kuullut hentoa murinaa 

ja tuntenut lämpimän tuulahduksen 

siellä missä tarut väittävät lohikäärmeen nukkuvan untaan.