Jos uppoankin aikaan
Hiljaisuuteen vajoan
Kuin veden pohjaan,
josta viiveellä ylös nousevat kuplat tuovat vain kaikuja laulustani
Ei se ole merkki etten välitä
Etten oloasi tai murhettasi tahdo jakaa
Joskus minun vain täytyy vaieta
Kääntyä sisään ja kuunnella sydämeni viisautta
Tai irrottaa arjen kahleet ja tanssia luonnontilassa
Aiestien maailmaa ilman velvollisuuksia
Jotta voin virkistyä
Jotta voin uudistua
Että osaan kokea sinut entistä kirkkaammin
