Haista paska vitun huora

Kuule kuule kuiskivat ääntä
Kipu syvälle kaivautunut
Sitä katson kerran vielä
Sitten annan kokonaan pois

Haava vanha ikiaikainen
Jälki syvällä märkivä
Nosta esiin rumaa päätä
Päältä rupi irrota

Haista paska vitun huora
Oisit ennen tappanut pois
Naula päähän, vaaran rintaan
Kahlehissa suohon


Kaiva tunne, kaiva mieli
Kaiva esiin elämä
Irti ota liikkeelle laita
Päästä vihdoin vapauteen

Jyllinkosken iltasatu

Kesän virtani oli niin vaimea
Ei kosken kuohua kauaksi kuultu
Siipi perhosen kosketti sammalta
Joka auringon paahteessa kuivui

Kutitti pintaani pien vesimittari
Mut oudoksi jäi koskikara
Jänis loikkien vatsani ylitti
Pääskyt vettäni myöden viisti

Odotin luokseni ihmisjoukkoa
Virrata sain lähes itsekseen
Raotin niille harvoille lumoa
Ken malttoi kuulla mun lauluain

Kuka kuvaansa katseli ihostain
Pintaa seesteistä peilinä katsoi
Hehkun oman ymmärsi viimeistään
Kun säteet auringon viimeiset riipi

Painuu kesän lämpö pyörteisiin
Hetket virta vie mukanaan
Tuokoon kylmyys ja jäinen riite
Muistoja uusia mukanaan