Gray shades of love

I won't cry for over you

I won't let the darkness reach me

I could love you, that is true

Yet I'm not a preacher

I am a child of love

And for the truth I speak my mind

To get you I won't fight

Or use all means I can find

I see colors of grey that suits me

I see honest ways for love

So why wouldn't we use these

To be together in open and without lie.

To loose you, that would hurt me

And leave a wound in my heart

I will try stop that to come

By leaving selfishness behind

So I will be waiting reward to fall

Standing in love tall

Someone who wants to grap me

Someone to grow old with

PS. Tämä runo kuiski tuossa haluavansa itselleen sävelen. Ja osa sävelestä tulikin jo eilen välittömästi ulos samalla kun kirjoitin runon ylös. Eli tämän osalta jatkoa seuraa...

Virheillä matkalla viisauteen

Jokainen tekemäni virhe vain siksi 
että osaisin valita viisaammin

Tuo ajatus minua lohduttaa
Se pelastaaa minut syyllisyydestä ja häpeästä
Sen avulla osaan antaa itselleni anteeksi ja olla armollinen
Tuo ajatus tuo minulle vapauden

Minulla on vapaus elää hetkessä
Ilman tarvetta kerrata, 

mitä olisin voinut tehdä paremmin
Tai valvoa öitä peläten, 

minkä väärän valinnan tai virheen seuraavaksi teen

Riittää kun tiedän mitä ja miksi teen juuri nyt
Kun tiedän mitä tunnen ja ajattelen juuri nyt

Enimmäkseen riittää, 

kun vain olen ja annan elämän virran viedä
Tuoda asiat eteeni
Olen jo tehnyt niin monta hyvää ja huonoa valintaa,
 että olen jo niin viisas etten luota pelkkään järkeen
Annan sydämen sanoa mistä kulmasta kääntyä ja milloin pysähtyä

Historia ei kerro kuka olen, vaan kuka olin
Sen kuka olen saa selville vain kysymällä juuri nyt
Eikä se mitä olin tai olen määrää mitä voin olla huomenna

Juuri tekemäni virheiden tuoma viisaus mahdollistaa sen,
että tänään ja huomenna voin mennä kohti sitä mitä todella haluan
Luoda sitä mitä haluan
Luoda pelon sijasta sydämellä

Kuin elämän virta

Olen kuin itse elämän virta

Jatkuvasti muuttuva

Jos pato tulee tielle, löydän toisen reitin

Suuruutta etsit, löydät tuntemattoman

Suuruutta ootat, tiedät löytäväsi
Kaivat esiin peräänantamattomalla asenteellasi

Ja siihen viereen tahdot rinnallesi

Toisen samanlaisen

Minusta luulet löytäväsi

Kaltaisesi, vertaisesi

Haastat tietämättäsi

Neidon oudon, erilaisen

Johan toki löytyy voimaa, nokkeluutta

Mutta myöskin jotain aivan muuta,
odottamatonta

Tähän leikkiin ken ryhtyy yllättyy

Miten ketterästi syvyydestä kuplivaan nauruun siirtyy

Tai kuinka tuli muuttuu jääksi

Ja vaikka keholtaan ja mieleltään on taipuisa

On vallan suurta valhetta

Väittää että helpolla periksi antaisi

Tai että anelee

Jalkojasi syleilee

Ja ihosi sivelee mirhalla

Paitsi omasta halustaan

Ajallaan, kun hetki on paikallaan

Hellyydellä mitä suurimmalla

Ilmatar

Pihlatar

Kalmatar

On neidolla luontoa monta

Tulensyöksijä

Kullan kylväjä

Totuuden etsijä

Ne tekee elämästä arvamatonta

Ja harva siihen veneeseen uskaltaa astua
Varoituksen kuultuaan
Vain rohkea ja seikkailunhaluinen haluaa tarttua
Mahdollisuuteen matkalle tuntemattomaan

Joten kun haastat mieti tarkoin

tahdotko todella totuuden ja rakkauden virtaan usvan keskelle

Jossa määränpää vesille lähdettäessä on täysin avoin

Etkä paeta voi kuin veneen pohjalle tai veden alle

Ei vielä morsian

Ei tullut minusta vielä tämän kesän morsianta.

En saanut valkoista huntua kantaakseni.

Et vielä tullut kadunkulmassa vastaan.

Tai kaatanut olutta syliini.

Mutta ei haittaa.

Vaikka sinä et löytänytkään minua niin rakkaus löysi.

Kahmaisi syliinsä ja puristi niin lujaa,

että melkein jo pyysin höllentämään otetta.

Mutta sitten antauduin.

Annoin sen viedä

ja näyttää minulle koko rakkauden kimaran.

Viedä vielä viimeisenkin epäilyksen pois.

Ja löysin rauhan.

Minussa.

Pieni lintu siipirikko

Pieni lintu siipirikko.

Se minä olen.

Räpiköiden pyristelen tuulessa.

Toisinaan matkantekoa auttaa tuuli myötäinen.

Ja välillä vastatuuli on vähällä kaataa minut.

Noina hetkinä mieleen muistuu Vivaldin Talvi.

Aivan kuin enteenä.

Jo silloin lapsena tiesit,

että tuo tuulen lintu olet sinä.

Ja siksi itkit jo silloin.

Omasta puolestasi.

Päällimmäisenä tunteena henkiinjääminen.

Siltä juuri nyt minusta tuntuu.

Jos tanssin siipirikon tanssia riittävän pitkään,

niin lopulta sen kevään on tultava.

Ja viimeistään kesään mennessä raajani ovat jo sulat.

Eikö niin?

Eihän se kesän kuumuuskaan rampoja jäseniä täysin paranna.

Mutta niihin tulee sulavuus, jonka talven viima hävitti.

Ja ehkä silloin voit hetkeksi pysähtyä kivelle lepäämään.

Räpytellä siipien lisäksi silmiäsi.

Katsoa ympärillesi.

Nähdä muutakin kuin kylmän kovettamat kyyneleet silmäkulmissa.

Nähdä kauneutta.

Ja silloin leuto lounastuuli on kuin hyväily.

Tuoden jopa rakkautta mukanaan.

Kiitos, kiitos, kiitos!

Salamasydän

Suljetko silmäsi totuudelta, joka yrittää katsoa sinua suoraan kasvoihin? 
Et ole voipunut. 
Et ole sairas. 
Sinussa ei ole mitään vikaa. 
Sinä pakoilet sitä roolia, jota sinulle tarjotaan.  
Uudistaja. 
Johtaja. 
Äiti. 
Kumppanuus ei riitä. 
Kymmenen kertaa kymmenen ja vielä kymmenen. 
Niin monta tekosyytä sinä keksit.  
Ja niin monta kertaa sinun on annettava anteeksi. 
Ja rakastettava. 
Valittava rakkaus. 
Rakenna kirkkosi. 
Rakenna imperiumi. 
Pystytä sydämiä täyteen koko tienoo. 
Anna niiden yhdistyä. 
Kasvattaa voimaansa. 
Kunnes kaikki laulavat samaa sävelmää. 

No rewind

He has a gentle look in his eyes
When ever knowone looks
And he is destend to be loyal to his heart
In all costs, what ever it takes
Sometimes feeling lonely rises
Sadness and despiration
And on another time that is
The comfort and salvation
The destination of this man is still blurry and unclear
But one thing is certain and without doubt so real
Though lots and lots have happen
That are now for good behind
There is absolutely nothing he wants to go back and rewind
And he knows there is much fulfillment yet to come
And he smiles feeling joy and says
"Let there be things
I wouldn't want to come undone.".
And he is still standing
In Still Standing
Asking: "Who wants to stand beside me
And wants to go with me?"

Koko runo luettuna tekstin kera seuraavalla videolla.

Päivänä runon

Päivänä runon ja kesänsuven 
Istun joen rannalla 
Elettyä elämää arvioin, ruodin 
Ja mietin mihin tästä eteenpäin 
 
Mennäkkö muille maille vierahille 
Orpotyttönä taasen pyörimään 
Vai jäänkö näille seuduille lakean 
Mis´ilman neidon on helppo hengittää
 
Kuikka huutaa, joutsen laulaa ja fasaani mennä kirskuttaa 
Jäniksen käpälät, ketunhäntä ja piikit ison sarvipään 
Missä muualla moista nähdä saan 

Haadeksen poika

Haadeksen poika,

oletko unohtanut kuinka parantaa kuolleita?

Oletko antanut voimasi pois?

Oletko unohtanut Styks-joen kauneuden?

Sen lyijynraskaan lumon?

Tai kenties hukuit sinne?

Pakenitko sinne kaiken polttavaa tulta?

Olen itsekin Manalan neito.

Kuolemasta valoon etsin tieni verellä ja kovalla työllä.

Repaleinen oli minun sieluni.

Sydämessäni verinen ammottava haava.

Ihoni vihan tulen polttamat.

Muiden ja omani.

Sitä ne liian syvään viilletyt haavat saavat aikaan.

Mutta rakkauden myötä ovat eheytyneet minun haavani.

Valoni on siksi kirkas, koska sen reunoilla on muita mustenpaa.

Voin edelleen kulkea kuoleman laaksoissa ja tulla takaisin.

Vahingoittumatta.

Koska kuolema ei ole unohtanut minua.

Kuolema on edelleen minussa.

Haadeksen lahja ottotyttärelle, joka lopulta pakeni.

Laulan parantajan äänellä.

Mutta jos kuuntet tarkkaan, voit kuulla taustalla pedon murahtelun.

En siis ole unohtanut itseäni.

Tein vain valinnan.

Valitsin valon.

Käyn Manalan majoilla.

Ja lumoan hehkullani ne, jotka sen vielä tunnistavat.

Tuon takaisin.

Tai lähetän eteenpäin Elysioniin.

Näytän Haadekselle pitkää nenää.

Koska ei hän omaansa koske.

Kuin korkeintaan parantaakseen taistelun jälkeisiä haavojani.

Haadeksen poika,

yritätkö paeta tehtävääsi?

Yritätkö vakuutella isääsi siitä, että olet unohtanut kaiken lopullisesti?

Kai ymmärrät, että hän riepottelee sinua terävässä otteessaan

niin kauan että sinä muistat?

Jokainen pieni pakoretkesi on vain viivyttelyä.

Väistämättömän välttelyä.

Joten kohtaa ja tee valintasi.

Muuten mätä syö sinut sisältä päin.

Epäilevä Eros

Eros etsii, epäilee

Liekö nainen haluaa

Poikaa pientä pelokasta

Ujoa uljasta uskaliasta

Sydäntä suuta odottavaa

Avointa ahnasta haavoittuvaa

Kun katsoo pois ja katsoo syvälle

Mieltä hämmentää

Lähes pois tolaltansa

Sysää ennen järkevää

Herättää huolen

Eihän vain

Kaikki oo jo pilalla?

Vaikka empii

Ajattelee

”Saattaisit olla ihana”.

Keskellä Seinäjoen kesäisen yön

Kumpa sinä olisit siinä

Kumpa yksin et jättänyt ois mua

Seiniä tympeä yksin katsella on

Betonilaatikon laidalla

Kiireesti kiinni minuun tulla sietäisit

Lakanoiden väliin

Kierimään kanssani

Oon jo kännissä niin, että vatsan pohjaa kuvottaa

Ja alan jo inhoamaan tätä humalaa

Tukka on takussa

Ja muutenkin vituttaa

Taidan vaan asettua sängylle kuolemaan

Kerjään taas verta nenästä huomenna

Onhan tämä jo niin monesti nähty

Kiitos silti, että olet olemassa

Vaikka mun asiat onkin päin vittua

Kun nähdään pannaan käsi käteen ja lähdetään

Ihan kaksistaan

Käpälämäkeen

Chillataan, tallataan

Kuuta katsomaan

Keskellä Seinäjoen kesäisen yön

Ihaninta on juuri nyt

Kiitos, kiitos, kiitos

kaikista haasteista!

Ilman niitä olisin vain

tuhkaa ja saastetta.

Vasta kuljettuani

läpi tulen sekä jään,

uudelleensynnyttyäni,

sain elämän ihanan tään.

Enkä jälkikäteenkään

mitään antais pois.

Ei ilman niistä yhtäkään

paremmin olla vois.

Ja vaikka hetkittäin

itkin, tuskastuin,

nyt on voittajafiilis.

Jumankekka!!!

Mää sittenkin onnistuin!