sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Salaam Shalom


Kivinen kirkko.
Värikkäät ikkunat.
Edessä alttari kultainen.
Paikka hiljentymisen.
Paikka ihmisen.
Paikka luonnon ja Jumalan yhdistymisen.

Taivaalla tähti Daavidin.
Lattialla pyörä elämän.
Keskellä pelkkää valoa.

Niin yhdistyvät
maa, taivas,
tuli ja vesi
tähtien kirkkauteen.
Niin yhdistyy
elämä, kuolema,
sinä ja minä
ja jäljelle jää vain Hän.

Oi katso!
Tuota jumaluutta...
Pysähdy ja ihaile.
Ota lakki pois päästä,
katso tarkkaan
ja virkisty.

Ota siunaus Suuren Äidin
ja suudelma Isän Iäisen.
Istu hiljaa.
Koe valo.
Häviä ikuisuuteen.

Sinä ennen ihminen
nyt jotain muuta.
Jotain aivan täysin uutta.
Ylistys maailmankaikkeuden.

Ihmeparantaja,
jota ihmiset itkevät auttamaan
löytyy täältä.
Hän hymyilee,
mutta älä odota sääliä,
vaan pelkkää rakkautta.

Suuri opettaja
Suuri rakastaja
Suuri syli
Shaam
Salaam Shalom



perjantai 29. tammikuuta 2016

Milsselle

 Milsse on Soturi.
Mutta ei hän vihan, pelon eikä kuoleman miekkaa käsissään kanna,
vaan suuren valon.

Milsse Soturi,
joka tiedon, taidon, intohimon 
ja elämän riemun on tuonut meille kaikille.
Hänen liikkeensä ja asentonsa ovat 
ylväitä, 
rohkeita
ja tuon suuren Soturin valo sokaisee meidät kaikki.
Häikäisee kauneudellaan.

Milsse Soturi,
joka tuo hiljaisuuden sodan keskelle.
Lopettaa sodan.
Soturi, joka hymyllään nostaa  tantereelta esiin 
ensimmäisen herkän vihreän verson.
Ja lämmöllään kasvattaa sen täyteen mittaansa.

Milsse Soturi.
Elämän puolustaja.
Elämän luoja.
Maailman Ihanin ja Lempein Suuri Soturi Elämän (MILSSE).

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

ArviOmieheni

Yleensä sanotaan, että asiakas on oikeassa ja hänen pitää saada mitä tilaa. Ei mene muuten minulla niin. Asiakas ei välttämättä tiedä mitä haluaa tai tarvitsee. Joten katson minulla olevan velvollisuuden siitä, että osaan toimia asiantuntijana sen suhteen, että suosittelen mitä asiakas mielestäni tarvitsee juuri tänään. Ja ei ole vielä kertaakaan tarvinut asiasta alkaa riitelemään.

Ja sitten on minun kohdallani vielä se yllätysmomentti... En tiedä itsekään aina, että mitä päivän menuussa on tarjolla. Aika usein tarjolla on jotain mitä en ole tehnyt koskaan ennen. Tai jotain mitä teen aivan eri tavalla kuin kaikki edelliset kerrat. Joten laita siinä sitten asiakas valitsemaan. Eihän se onnistu. Ja kun olen jo itse valmiina joka kerta heittäytymässä johonkin uuteen, niin tietäähän sen, että mielenkiintoisia kokemuksia on tarjolla aika usein. Kuten tänään. Nyt yllätettiin myös minut. 

Ystävän piti tulla vain kylään. Ja huomasin omaksikin yllätykseksi laittavani hoitopöydän valmiiksi. Kissani Arvi saatteli vieraan tupaan asenteella, että nyt Arvilla on asiaa. Tuskastui kuitenkin kun ei sitä yritystä maukumisella viestintään ymmärretty ja lähti ulos. 

Kun juoruilusta ja muusta päästiin eteenpäin siihen hoitamiseen, niin jossain kohtaa tuvan oven takaa kuului todella käskevä naukuna. Ja heti oven avaamisen jälkeen Arvi meni määrätietoisesti hierontapöydällä makaajan päälle. Välillä vaihtoi paikkaa. Määrätietoisuus oli sitä luokkaa, että oli turha yrittää saada kissaa pois. Eikä suoraan sanottuna meillä ollut edes halua. 

Lopulta irrotin käteni ajatuksella, että "Ok, olen nyt tehnyt oman osuuteni.". Mutta Arvi ei ollut. Kissa makasi edelleen kuin sfinksi. Minua mulkaisi jossain kohtaa ikään kuin sanoen, että "Pidä sinä nainen kätesi pois. Tämä loppu on mun heiniä.". En alkanut riitelemään asiasta, vaan otin vain huvittuneena muutaman kuvan viihdykkeeksi. Eräs yritys nousta hierontapöydältä päättyi siihen, että Arvi vain vähän vaihtoi sijaintiaan. 

Eli tässä kuvasatoa ja muutama muu "jännä juttu" Pasilan Routalempeä lainatakseni.



 



Kyynelillä leivottu leipä

* * *

Horuksen silmä Isisken kehossa
Ota lahja vastaan
Daavidin tähti
Ojenna kätesi
Tähtilapsi

* * * 

Antaa kuolleiden olla kuolleita
kunnes nähdään taas

* * *
Kunniottamat paskiaiset
Käsi, joka kehtoa keinuttaa
Väärentäjä

* * *

Mene maan sisään lepäämään
Kerää siellä lämpöä
Kuuntele hiljaisuutta
Ja idä sieltä hiljalleen

* * *
Morsekoodina kirjaimet:
SSO




PS. Tuo ArviOmieheni oli hauska sanaleikki, jota Arvin hoidettava tapaili. Arvi on mieheni. Arviomieheni. Minä väänsin otsikkoa tuon muotoon ArviOmieheni. Joka tapuksessa Arvi oli selvästi sitä mieltä, että häntä tultiin tapaamaan, ei minua :D.

Muodonmuutoksen omakuva


Rakastat suomujasi,
mutta ota suomus pois silmiltä.
Ne estävät sinua näkemästä totuutta.
Ne estävät sinua pyrkimästä parhaaseen.
Toteuttamasta mitä voit olla.

Ovathan nuo suomut joustava kilpi sinulle,
mutta et sinä enää kilpeä tarvitse.

Astu esiin!

* * *

Lohikäärme on kuollut!

En tarvitse enää tulta enkä kilpeä.
Suomut ovat tippuneet pois yksi kerrallaan.
Vaan ei karjunta ja hönkäily kuolemassa ole loppu,
vaan alku jonkin paljon kauniimman.

Astuu Näyttämölle Nuori Enkeli.
Ujo ja herkkä,
mutta kasvava ja kehittyvä.


torstai 21. tammikuuta 2016

Känneltäviä kuvia

Tässä muutama piirtämäni kuva. Eivät ole mitään taiteen riemuvoittoja. Mutta ei ole tarkoituskaan. Mutta on niissä yksi jännä juttu. Nuo kuvat voi kääntää toisin päin ja nähdä jotain uutta. Käänneltäviä kuvia. Ja voi hyvän tähden mitä tarinoita ne ovat kertoneet... Oli kunnia kuulla ne.




Unensieppari


Asiantuntijat väittävät, että unia voi nähdä vain asioista, joita on nähnyt jo hereillä. Ja että painajaisten merkitys on toimia mielikuvaharjoituksena tosielämän vaaratilanteita varten. Olen nähnyt lapsesta asti painajaisia. Sellaisia, että tiedän varmasti ennen ole moista hereillä nähnyt edes televisiosta. Enkä varsinkaan niin pienenä. Kaukaisimmat painajaiseni kun muistan ajalta kun olin viisivuotias. Tosin liian nuoresta asti katsoin kauhuelokuvia viihteenä, kun eivät ne kauhuelokuvat pelottaneet. Ei niiden kauheudet koskaan yltäneet minun unieni tasolle. Minun kohdallani asia oli toisin päin. Katsoin kauhuelokuvia ja luin kauhukirjoja, jotta en järkyttyisi niin paljon omista unistani. Todellisuus valmensi minua vilkasta unielämää varten.

Asiantuntijat väittävät myös, että mikäli ihminen näkee runsaasti painajaisia ja erityisen väkivaltaisia, niin todennäköisesti hänen psyykessään on jotain pahasti vialla. Sen perusteella minä olen täysi sekopää. Suljetulla osastolla olisi ollut oikea paikkani jo lapsena. Mutta ryökäle... Moni on haukkunut järkeväksi ihmiseksi. Jopa tasapainoiseksi. Vaikka omalaatuinen ja omapäinen oman tien kulkija olen aina ollut. Ja aina olen pitänyt tilaa myös pienelle lapsetukselle. Mutta löytyy minulta neurologin lausunto, jossa pääni tutkittuaan sain terveen paperit. Lausunnossa lukee vielä erikseen että: "Potilas on hyvin orientoitunut.". Kai tuo tarkoittaa lääkärikielellä, että puhuin ihan järkeviä? 

En enää noita painajaisia ihan niin tiuhaan näe. Mutta innostuin siitä huolimatta askartelemaan paskartelemaan (kiitos Jukka Rasila ja Touko Pouko tästä sanaparista :D) itselleni viimein unisiepparin. Tuli semmoinen fiilis, että ensi yönä voisi olla painajaisyö enkä millään jaksaisi taas. No... Raavin päätä ja mietin mistä ihmeestä saan pajua tai muuta materiaalia siepparin kehikkoon. Ja silmä osui hellan viereiseen puukasaan, jonka ystäväni/naapurini Hanna oli vasta raijannut ulko-oveni taakse (kiitos vain vielä Hanna!). Sieltä törrötti semmoinen klapi, jossa oli vähän hentoa oksantynkää jäänyt jäljelle. Eli ei muuta kuin revin ne pois, kaivoin villalangan kaapista ja aloin kieli poskesta toiselle liikkuen vääntämään. En tiennyt yhtään mitä tein. Fiilispohjalta tehtiin. Niin kuin kaikki muukin minulla. Ruokaakin kykenen harvoin kokkailemaan reseptin pohjalta. Toisin kuin esim. ystäväni Emilia (Empun köökissä), joka on suunnittelussaan ihanan kurinalainen. No pitihän sitä kehikon pientä kokoa jotenkin kompensoida, joten asettelin kirkkaan lasihelmen tuohon keskelle. Ja kaiken kruunuksi joutsenen sulan, jonka löysin maaliskuulla 2015 Helsingin Lauttasaaren rantakiviltä. Melkein vuoden se on tuossa pyörinyt edessä sillä ajatuksella, että kyllä tuollekin vielä jokin paikka löytyy, kun kerran sielä asti piti kotiin raahata. Ja löytyihän sille! 

Tuon hökötyksen tekemisestä on nyt kaksi viikkoa. Vielä en ole sen jälkeen yhtään painajaista nähnyt. En tiedä onko sitten unisiepparin ansiota eli ei. Jään ihmettelemään. 


"Jos kaikki laajenee ja minä en onko se sitä, että selvästi pienen?"

En ole mikään prinsessa

EN ole mikään prinsessa!
Jonka ihon pieni herne runtelee...

En halua nousta korokkeelle!
Minne minua etäältä palvotaan.

Älkää luulko, että menen helpolla rikki.
Että kasvanut olisin pumpulissa.
Se on vikatikki.
Älkää toki eläkö siinä luulossa.

Ei se valo kuulu prinsessalle,
joka minusta säteilee.
Se kuuluu etsijälle,
joka kokenut on monet haasteet ja myrskyt.
Se kuuluu etsijälle,
joka tien vapauteen on löytänyt.

Älä silti yritä käskyttää.
Sillä minusta on taottu myös rauta esiin.
Minut pitää kesyttää.
Ja käyttää ääntä lempeää.
Ymmärtää luonto minussa.
Ja antaa olla vaan.
Näytä kuninkaan voima sinussa.
SE saa sydämeni sulamaan.

Sillä minä EN ole mikään prinsessa!
Hellitelty ja hoivattu.
Minä olen kuningatar.
Rakastettu, arvostettu.

Tarvitaan siis kuningasta.
Arvonsa tuntevaa, mutta lempeää.
Joka päälleni uskaltaa nakata vettä,
kun tulta alan syöksemään
suomuisesta kidastani.

Minä, lohikäärmekuningatar, olen tässä.
Missä sinä olet, kuninkaani?


PS. Kuvan kivet on niitä herneitä tämän EI-prinsessan selän alla... ;)

Keijut, keijut, keijut...

Keijut, keijut, keijut...

Keijut kaunokaiset.
Ilon lapset.
Keijut nauravaiset.

Mukaan tanssiinne tahtoisin tulla.
Hypätä ilmaan
ja pyörähtää.

Nähdä kimalluksen siivissänne.
Kuulla laulunne.
Ja ymmärtää
mitä korvaani toisinaan kuiskaatte.

Minä melkein kuulla voin,
vaan en aivan.
Mutta silti ymmärrän
sen taian
mitä kuiskeenne, hymynne ja tanssinne sisältää.

Siispä tempaudun tanssin pyörteeseen.
Hihitän ja hekottelen.
Laulelen ja viheltelen.
Ja melkein ilmaan nousen.

Ja vaikka ymmärrä en taikojanne
olen niissä kohteenanne
ja seurassanne oloni voimaantuu.

Siis kiitos, ilon lapset ajastanne!

Taas kun näemme aamun ensi säteissä
tai päivän mennessä mailleen.
Tartutaan käsistä kiinni.

Ja tanssitaan!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tammikuisia muovailuja



Näin unessa, että muovailin muovailuvahalla. Oli yksi todella rakas touhuilu päiväkodissa aikanaan. Unen ansiosta muistin, että minullahan on avaamaton paketti muovailuvahaa jemmassa jossain. Kaivoin sen esiin ja päästin lapsellisen luontoni valloilleen...

Yhtään en tiennyt tehdessä mitä kädet vääntää. Mutta lopputulosta katsellessa tuli semmoinen ajatus, että jos kerran katkottu vilja sairastuttaa, niin onko tässä sitten ehdotus uudeksi ruokaympyräksi Annelle? 

Tyhjä astia

MINÄ olen pelkkä tyhjä astia.

Henki on vain valutettu tähän kuoreen.
Käsiä ja jalkoja nyitään niin kuin marionetilla.
Minä liikun eteen, taakse ja sivuille.
Puhun, nauran, itken ja hymyilen.

Mutta en ole yhtä kuin kuoreni.
Olen henki.
Mittaamattoman suuri.
Joka tietää kaiken,
ymmärtää kaiken
ja on kaikkialla.

Henki, joka on kaikki.
Henki, joka ON.

Elohim

tiistai 19. tammikuuta 2016

Ei ole virhettä

Syytä suruusi etsit,
mutta et sitä löytää voi.
Paikka, josta etsit on väärä.
Kas siinä syy.

Katsot ulos,
vaikka sinun pitäisi katsoa sisälle.
Etsit virhettä,
vaikka sinun pitäisi etsiä jotain aivan muuta.

Ei ole virhettä.
Ei ole korjattavaa.
Ei ole syytä.
On vain ihminen.

Löydät ihmisen muista.
Mikset näe sitä itsessäsi?

Jos sanoisin


JOS SANOISIN

Jos sanoisin, että kaikki
kaunis elämässäni olet juuri nyt.
Uskoisitko?
Vai ivaksiko muun joukkoon sen laskisit?

Jos nauraisin vasten kasvojasi,
Ilman epäilystä
alkaisit jälleen työhön.
Panssarisi haavaa paikkaamaan.


05.02.2007

* * *

SURUMIELI

Poika sielultansa surumieli
etsii, pelkää, odottaa:
Kunpa ennen lopun itkua
hetken autuutta
ja onnea saisin kokea”.

Toivonut on tielleen
enkeleitä,
matkalle elämän,
mutta vierellään nähnyt
vain perkeleitä,
jotka valepuvuissaan
harhaan niin monesti johti
ja kohti kuolemaa.

Unen, kuumeen läpi sekä humalan
apuun pyytää Isä Jumalan.
Anoo ettei pojan suu taipuvainen
virneeseen
jälleen vääntyisi
irveeseen,
takana kasvojen,
vuoksi ihmisten kylmyyden
sekä yksinolon.

17.04.2007

Vähän erilainen omakuva...


Vähän erilainen omakuva... 

Katkottu vilja

Katkottu vilja sairastuttaa.
Katkottu vilja sairauden antaa.
Sairastuu pojat ja tyttäret.

Talon ja maan ikehet
ne raskaat kantaa on.
Mutta vaikka sielussa on monta haavaa,
ei mennelle mitään voi.

Pitää katkoa siteet menneeseen,
itkeä itkut pois.
Kääntää katse tulevaisuuteen,
kun ei menneelle mitään voi.

Edessä on toivo ja suuri valo,
se vain vaatii mieltä rohkeaa.
Siis ikeeseen aivan uuteen tartu
ja katso päivää seuraavaa.

Uusi työ.
Uusi tehtävä.
Uusi toivo edessäsi.
Sinulla on valo.
Sinulla on tieto.
Sinulla on rakkaus lähelläsi.

Siis tukea ja apua tuskaasi pyydä
ja olosi rentoutuu.
Kun varmistat, että mielesi on nöyrä,
niin kaikki helpottuu.

Älä kuoppaa kaiva.
Äläkä piiloudu.
Ei se luontosi ole sun.
Vaan pystypäin,
ylpeänä
tiesi kulje tästä eteenpäin.

Tunne rauha.
Tunne rakkaus.
Sydämessäsi.
Koska kaikki hyvin tulee olemaan elämässäsi.


Jumala rakastaa sinua.


lauantai 9. tammikuuta 2016

Syö, juo ja nai

Älä luule, että olet parempi kuin muut.
Haasteesi sinullakin.
Ilman niitä olet pelkkä kuori.
Ilman kosketusta pohjaan pää vain katossa tai pilvissä.
Jalkasi ihanasti ilmassa”, pah!
Pohjakosketus tekee sinusta ihmisen,
inhimillisen.
Avaa oikeasti sydämesi
ja luo kykysi rakastaa.
Älä siis katso nenänvartta pitkin.
Vaan ryve elämässä.
Juo, syö ja nai.
Ja sitten tee parannus,
jos kuvittelet sen tekevän sinusta paremman ihmisen.
Ei tee.
Se pohja, se tekee.

* * *

Lämpösi lämmittää halutessasi.
Kylmää, jos niin päätät.
Harva piiriisi pääsee.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Suutele minua rakkaani

Suutele minua rakkaani,
sillä ikävä on ollut niin suuri.
Sua odotin niin kovin pitkään.
Mutta nyt sain sut syliini juuri.
Purista lujaa.
Älä irti päästä.
Sano rakastat mua.
Pelosta päästä.
Silmiini katso
ja uudestaan suutele.
Sano aina oot ainoa mun.

Vuodet ne vieri
ja odotin.
Joskus tuskastuin
ja turhauduin.
Kiukkua, pelkoa, kylmyyttä koin.
Sillä elämää pimeää itselle loin.

Vaan nyt on lehti kääntynyt
ja kasvot on aurinkoon päin.
Minä viimein
sinut oon saanut
ja rakkaus on sydämessäin.

Kiitos siis rakkaani.
Kiitos Jumalani.
Kiitos auttajani.
Kiitos opastajani.

Vaikka tie oli pitkä, paljon opin.
Ja kaiken sen olen ansainnut.
Omasta halusta kokenut.
Ja nyt olen tässä.
Pystypäin ja valmiina.

Tulkoon valo.
Tulkoon maailma.
Ja tulkoon rakkaus.


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kuule kultani

Kuule kultani.
Tiesi on ollut pitkä.
Mutta palkintosi on jo lähellä.
Avaudu,
antaudu
ja ota vastaan.
Ja katso.
Palkintosi tarjoillaan hopealautasella.

* * *

Älä yritä ratkaista tai selvittää
selvittämätöntä.
Kykysi olla nöyrä ja kuuliainen
määrittää sen
saatko palkinnon vai jäätkö luokalle.

* * *

Lähde pois kodistasi.
Koe maailma.
Nauti elämän hedelmä.
Ole iloinen.

* * *

Lämpenee, lämpenee.
Vielä.
Ja vielä.
Jännitys tiivistyy.
Hymyilyttää.