Hän vapautukoon iäisestä ikeestään,
joka itkua ylläpiti.
Lempeä kevättuuli sen ilmoitti;
nyt muuttuu maa
ja elämä!
Ei kiireellä, ei hosuen.
Vaan harkiten ja joustaen.
Sydän ennen niin tyhjä täyttyy valolla.
Availlen terälehtiä yksi kerrallaan.
Auttaa kurkistamaan päällä ensin varoen
ja lopulta uuteen elämään sukeltaen.
Ja sitten...
Hän on vihdoin täällä!
Kuningatar, ylhäinen.
Palvelija, alamainen.
Joka raukeana ja rentona ympärilleen katsoo.
Ja vallan kiireettä valitsee,
mihin työhön käy,
mihin askareeseen tarttuu.
Koska hän on täällä!
Vartija rakkauden.
Poskea sivellen käteesi tarttuu.
Ja johdattaa sinne minne pitää.
Missä tarvitaan.
Missä rakkauden opit täyttyvät.
Eikä itkua ja murhetta enää kivussa tarvita.
Vaan onnen kyyneleet vierittää.
Ravitsemaan maata alla jalkojen.
Ja kehoansa hellimään.
