Palasia värikkäitä tien varreltani keräsin.
Niitä yhteen sovittelin, kunnes unestani heräsin.
Peili muuttui todeksi, katselin omaa kuvaa.
Näkyä mä ihmettelin ja yllättävää lupaa.
Harteiltani laskea sain taakan ikiaikaisen.
Muodon muuttaa uudeksi, jättää pois vaivaisen.
Pelkkä kuu en enää ollut, heijastaen aurinkoa.
Vaan aivan oma sinfonia, joka kutsuttuna
maata, merta, ilmaa kitkee, tuoden helpotuksen.
Joka kylvää uuden liikkeen, tuo julki ilmoituksen.
Rajapyykki saavutettu, on aika jättää vanha.
Sovitettu synnit on, vanhentunut karma.
Ei edes roolit palvelijan toimi sovittuna.
Jos menneen, suvun, sielun, maan ongelmat ratkottuna.
Vapaasti valiten, tietä astuen, mieli kevyenä.
Itsemme löytäen, erillisyydestä luopuen toimimme yhteisönä.
Ohjaten maista laivaa kohti tähtitaivaan kaarta.
Neon oktaavia tapaillen, Utopian saarta.
Luoden uutta dynastiaa, maailmanjärjestystä.
Tasapainon valitessa, kaikki tulee sydämestä
ja nii aika pysähtyy ja alkaa alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti