Mikä on se ääni, joka kuiskii vasempaan korvaan asioita?
Sanooko se, että et kelpaa?
Että et ole riittävän hyvä?
Vai onko se vain kuisketta pimeydestä, jossa ei ole edes sanoja?
Miksi se seuraa sinua kaikkialle?
Ei anna hetken rauhaa.
Kenelle koet olevasi velkaa niin paljon, mielenrauhaasi saa näin häiritä?
Milloin väsyt siihen?
Ajat pois?
Kun tiedät, että kaikki velat kyllä tasataan muutenkin.
Jos ei tässä elämässä, niin seuraavassa.
Voitko sallia sen?
Vapautumisen?
Tahdotko koko elämäsi vain omiin käsiisi?
Vai tarvitseko aikaa?
Luopua?
Tehdä surutyötä?
Ennen kuin astut askeleen kauemmaksi?
Ja sen jälkeen kuljet pysähtymättä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti