Keijut, keijut, keijut...

Keijut, keijut, keijut...

Keijut kaunokaiset.

Ilon lapset.

Keijut nauravaiset.

Mukaan tanssiinne tahtoisin tulla.

Hypätä ilmaan

ja pyörähtää.

Nähdä kimalluksen siivissänne.

Kuulla laulunne.

Ja ymmärtää

mitä korvaani toisinaan kuiskaatte.

Minä melkein kuulla voin,

vaan en aivan.

Mutta silti ymmärrän

sen taian

mitä kuiskeenne, hymynne ja tanssinne sisältää.

Siispä tempaudun tanssin pyörteeseen.

Hihitän ja hekottelen.

Laulelen ja viheltelen.

Ja melkein ilmaan nousen.

Ja vaikka ymmärrä en taikojanne

olen niissä kohteenanne

ja seurassanne oloni voimaantuu.

Siis kiitos, ilon lapset ajastanne!

Taas kun näemme aamun ensi säteissä

tai päivän mennessä mailleen.

Tartutaan käsistä kiinni.

Ja tanssitaan!