keskiviikko 27. tammikuuta 2016

ArviOmieheni

Yleensä sanotaan, että asiakas on oikeassa ja hänen pitää saada mitä tilaa. Ei mene muuten minulla niin. Asiakas ei välttämättä tiedä mitä haluaa tai tarvitsee. Joten katson minulla olevan velvollisuuden siitä, että osaan toimia asiantuntijana sen suhteen, että suosittelen mitä asiakas mielestäni tarvitsee juuri tänään. Ja ei ole vielä kertaakaan tarvinut asiasta alkaa riitelemään.

Ja sitten on minun kohdallani vielä se yllätysmomentti... En tiedä itsekään aina, että mitä päivän menuussa on tarjolla. Aika usein tarjolla on jotain mitä en ole tehnyt koskaan ennen. Tai jotain mitä teen aivan eri tavalla kuin kaikki edelliset kerrat. Joten laita siinä sitten asiakas valitsemaan. Eihän se onnistu. Ja kun olen jo itse valmiina joka kerta heittäytymässä johonkin uuteen, niin tietäähän sen, että mielenkiintoisia kokemuksia on tarjolla aika usein. Kuten tänään. Nyt yllätettiin myös minut. 

Ystävän piti tulla vain kylään. Ja huomasin omaksikin yllätykseksi laittavani hoitopöydän valmiiksi. Kissani Arvi saatteli vieraan tupaan asenteella, että nyt Arvilla on asiaa. Tuskastui kuitenkin kun ei sitä yritystä maukumisella viestintään ymmärretty ja lähti ulos. 

Kun juoruilusta ja muusta päästiin eteenpäin siihen hoitamiseen, niin jossain kohtaa tuvan oven takaa kuului todella käskevä naukuna. Ja heti oven avaamisen jälkeen Arvi meni määrätietoisesti hierontapöydällä makaajan päälle. Välillä vaihtoi paikkaa. Määrätietoisuus oli sitä luokkaa, että oli turha yrittää saada kissaa pois. Eikä suoraan sanottuna meillä ollut edes halua. 

Lopulta irrotin käteni ajatuksella, että "Ok, olen nyt tehnyt oman osuuteni.". Mutta Arvi ei ollut. Kissa makasi edelleen kuin sfinksi. Minua mulkaisi jossain kohtaa ikään kuin sanoen, että "Pidä sinä nainen kätesi pois. Tämä loppu on mun heiniä.". En alkanut riitelemään asiasta, vaan otin vain huvittuneena muutaman kuvan viihdykkeeksi. Eräs yritys nousta hierontapöydältä päättyi siihen, että Arvi vain vähän vaihtoi sijaintiaan. 

Eli tässä kuvasatoa ja muutama muu "jännä juttu" Pasilan Routalempeä lainatakseni.



 



Kyynelillä leivottu leipä

* * *

Horuksen silmä Isisken kehossa
Ota lahja vastaan
Daavidin tähti
Ojenna kätesi
Tähtilapsi

* * * 

Antaa kuolleiden olla kuolleita
kunnes nähdään taas

* * *
Kunniottamat paskiaiset
Käsi, joka kehtoa keinuttaa
Väärentäjä

* * *

Mene maan sisään lepäämään
Kerää siellä lämpöä
Kuuntele hiljaisuutta
Ja idä sieltä hiljalleen

* * *
Morsekoodina kirjaimet:
SSO




PS. Tuo ArviOmieheni oli hauska sanaleikki, jota Arvin hoidettava tapaili. Arvi on mieheni. Arviomieheni. Minä väänsin otsikkoa tuon muotoon ArviOmieheni. Joka tapuksessa Arvi oli selvästi sitä mieltä, että häntä tultiin tapaamaan, ei minua :D.

2 kommenttia: