Vanha
varis
siipirikkona
oli
suuren koivun juurella.
Haavoittuneena,
kivuissaan
vaappui
varis
koivuun
istumaan.
Pikkulintu
sirkuttaen
iloaan
saapui
varista katsomaan
päivänä
seuraavana.
Mutta
varis raakkui,
kraakkui
ja krahisi
ja
niin hyvin nopeasti
pikkulintu
paikalta pois pakeni.
Yön
jälkeen silmät avattuaan
näki
varis oravan touhukkaan,
joka
säntäili ja säksätti
ja
variksen touhua
ihmetteli.
Jälleen
varis raakkui,
kraakkui
ja krahisi
ja
niin myös orava
paikalta
tuohtuneena pois pakeni.
Päivän
yksin istui vanha varis
tuskissaan,
eikä
enää kukaan tullut tuota
raukkaa
katsomaan.
Koko
tienoo oli kyllä kuullut
kuinka
varis raakkui, kraakkui
ja
krahisi
ja
niin erheellisesti luuli eläinväki,
että
varis yksin olla halusi.
Vielä
kerran hädissään
varis
raakkui, kraakkui
ja
krahisi,
kunnes
kuolleena putosi maahan
ja
vaikeni.
Runo kirjoitettu 23.1.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti