Usvan venho

Pieneen veneeseen minut saattelit

Usvaiselle ulapalle soutelit

Silkkaa kosteaa seinää ympärillä

Joka näkymättömiin kaiken paitsi meidät kietoo

Jokainen airon veto kohti tuntematonta kuljettaa

Kuuntelen rytmiä, hengitystä ja hankainten kirskuntaa

Vain kaiut usvan läpi tarjoo maisemaa siitä mitä on tienoo

Siinä istut vastapäätä

Virkkaamatta sanaakaan, päästämättä ääntä

Katsot, tutkit, odotat

Ja niin on jotain muutakin ilmassa, kuin pelkkä valkea lämmin höyry

Kunnes tunnen tuulen liikkuvan

Ja hätkähdän nähdessäni silmistäsi heijastuvan oman kuvan

Ja niin toiminta korvaa liikkumattoman

Toinen käsi vedessä, toisella tunnustelen tuulta

Navigoin ulapalla edelleen matkalla kohti tuntematonta

Selkäni taakse katson vain nähdäkseni vasta kuljettua matkaa

Ihmetellen itsekin vasta saamaani varmuutta ja rauhaa,

jonka aikaiseksi sai juuri usva, 

joka puhdisti syvältä kuin saunan löyly

Ja niin kiljun ja nauran riemusta

Samalla kun tähystän vauhdikasta menoa kokasta

Kauniin laivan, joksi pienen veneen huomaan muuttuneen

Ja usvan hälvettyä saan huomata

Että loppumatka onkin silkkaa helppoutta

Ja että unelmat käyvät todeksi ja minulla on kaikki tarvittava, 

minkä luulin minulta puuttuneen