keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Pekalle

Sydämessäsi suuri hiljaisuus.

Kuin pimeässä, jossa valoa ei tuo kuin tuikkivat tähdet.

Jossa kaikki ympärillä nukkuu.


Mutta ei se ole tyhjyyttä.

Vain lepo, jonka tarvitset.

Kun olet aikasi katsonut revontulia.

Tallettanut niiden loistoa muistoihisi.

Sydämesi liike jatkuu.

Nousee uusi syvä sointi.

Joka yhtyy toiseen.

Jonka omakseen tuntee. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti