Sarille

 Oma koti.
Oma pesäkolo.
Oma turvapaikka.
Paikka, jossa voi köllötellä, olostella 

ja kuunnella itseään.
Jossa on lupa sanoa mitä ajattelee 

ja tehdä mikä tuottaa iloa.
Paikka, jossa ei tarvitse perustella 

tai selitellä kenellekään mitään.
Paikka, jossa on lupa ja vapaus olla itsensä.

Voihan sitä rakentaa kotikolon myös mieleensä.
Mutta vielä parempi on todellinen kotikolo.
Koska sellainen on samalla julistus koko maailmalle.
Minä olen olemassa!
Minulla on oikeus tarvita asioita.
Minulla on lupa hyvään oloon!
Siksi varmaan sana koti tuo monelle lämpimän olon rintaan.
Siihen kiteytyy ”Minä olen.”.