Kun päivä painuu mailleen ja kello helkähtää
Tiedät silloin varmaksi, et huomista sä nää
Lämpö rinnassasi ja mieles tyhjä on
Viimeisen kerran tanssia päätät valossa kuutamon
Ei mitään syytä surra, ei syytä katua
Sä kovin paljon rakastit ja elit totuutta
Ja jos jostain kumman syystä joku pahalla sua muistelee
Niin se on vanhalla kasvatettu okaan piikki, joka kirvelee
Siis juhlan riemulla tanssiisi käy ennen kuin saavuttaa kankeus kuolon
Ja niin kasvoillesi loistava hymy jää, ohjeeksi unohtaa kaiken pelon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti