Elämäni kevät(?)(!)

Katselet kämmeniäsi
Ihmeissäsi
Niissä on edelleen sama taika kuin ennenkin
Mutta nyt ne lepäävät sylissäsi
Tyhjänä
Kaikki se pinnistys ja ponnistus tuli tiensä päähän kuin varkain
Aavistelit sen olevan tulossa
Mutta siltikin se onnistui tulemaan todeksi yhtenä arkisena torstaina
Mielen sivulauseessa 

Ymmärrät nyt hyvin, miksi oli tarve harjoitella
Ylipätään, mitä harjoittelit
Ja että harjoittelit itseäsi varten

Ei kaikki usva ole vielä poissa
Ei näkyvämä ole likimainkaan kirkas
Mutta tunnet itsesi yhtä eläväksi
Kuin niin usein tuijottamasi rannan kivikon
Joka hengenvedolla oma virtasi sinua huuhtelee
Palauttaa, rakastaa, hellii

Ja aistit kyllä, miten kolkutteleva kevät houkuttaa esiin vihreää
Herkkää vartta
Koko elämäsi odottaen oikeita olosuhteita
Mutta joka ei lopulta pyytänyt lupaa keneltäkään
Eikä suostunut enää odottamaan päivääkään

Ei paukkuva pakkanen, ei takatalvi voi säikäyttää epäröimään
Kun on kokenut kaiken sen mitä minä
Kun on kävellyt läpi kuoleman autiomaan
Ja selvinnyt hengissä

Ja siihen minun on hetkeksi pysähdyttävä
Tarkastelemaan ihmettä, joka kantaa nimeäni
Ottamaan vastaan elämäni kevät (?)(!)