keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kiitos, kun olet olemassa

Onko mielesi matala? 
Huokailetko iltaisin pitkään?
Vai tunnetko sisäistä vahvuutta? 
Ja henkäiset elämää syvään?

Onko mielesi turta vai herkillä?
Ovatko kolhut syvät vai paikatut?
Onko kehosi nukuksissa vai hereillä?
Ovatko kätesi pehmeät vai kovetut?

Vieläkö jaksat unelmoida?
Kääntyykö haaveilevaan hymyyn suu?
Vieläkö jaksat leikistä piehtaroida?
Vieläkö rakkaudelle sydämesi avautuu? 

Näiden ääreen pysähdy, mieti itseäs kuunnellen. 
Kaikessa rauhassa. 
En kysy itseäni varten, vaan palvellen.
 Koska olen olemassa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti