Ja
siinä hän oli edessäni.
Niin
lähellä, että melkein huulet koskettivat omiani.
Tunsin
jo lämmön, joka läpäisi koko kehoni.
Tunsin
kaipauksen.
Ja
epäilyn.
Kuinka
ottaa se viimeinen pieni askel?
Kun
tuntuu niin hyvältä olla jo tässä.
Edes
jo tässä.
Viimeinkin.
Kun
jo tämä tuntuu niin ylitsevuotavan hyvältä,
niin
mitä onkaan edessä?
On
hyvä hetkeksi pysähtyä.
Vain
nauttimaan.
Tästä
tunteesta.
Tästä
odotuksesta.
Tästä
tiedosta, että siinä sinä viimein olet.
Kiitollisuudesta,
joka pakahduttaa sydämen.
Rakkaudesta,
joka tekee melkein kipeää.
Anna
minun katsoa sinua hetki.
Ihailla.
Sillä
niin kaunis sinä olet.
Olet
kaikki mitä odotin ja enemmän.
Olet
syys, talvi, kevät ja kesä.
Niin...
Etenkin kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti