Hippuset
kultaiset muutosta kuvastaa.
Kehoa,
ajatusta, tunnetta muovautuvaa.
Jokaiseen
muutoksen valmiina, hereillä.
Elämä
vallan kuin veitsenterällä.
Vaan
ei uhkaavana, synkkänä
eikä pelkoa täynnä.
Vaan
antautuen
ja luottaen,
että
synkemmät pilvet ovat aina selän takana.
Tunnetta
suurta sanoihin säilön.
Rytmiin
riimitän rakkauden.
Ajatus
aivan kuin kosketus ois,
läpi
ajan, tilan ja avaruuden kulkee.
Tavoittaa
kuulijan,
ehkä liikkumaan laittaa.
Ja
vaikkei niin tekisikään, ei haittaa,
sillä
sanat ja sävelet muotonsa saatuaan
elämään
jäävät ja elämää elävät tekijästään erillään.
Muuttaen
jos ei kuulijaa,
niin todellisuuden kudosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti