Pääsiäinen siitä muistutti
Jeesuksen kärsimyksellä oli sanoma, joka muutti maailmaa
Ja onhan se kärsimys minunkin kulmiani hionut
Auttanut näkemään asioita, jotka löytää piti
Mutta nykyisin se on vain saman toisintoa
Tylsää, onttoa, puuduttavaa
Vie, mutta ei anna mitään takaisin
Tekee olotilan, että seison risteyksessä paikallaan
Kun ei se kärsimys enää anna vihjettä suunnasta
Kaikki se työ itseni kanssa
Kärsimyksen hyväksymisessä
Kiitollisuuden omaksumisessa
Kultivoiden rakkauden ja myötätunnon asennetta
Ja silti se lupaus elämän helpommaksi muuttumisesta on tyhjä lupaus vain
Kyllähän se saa miettimään
Jospa kaikki olikin jo tässä
Että tämä paikallaan polkeminen saa riittää
Herättää kysymään, että onko jo aika
Päästääkö ote irti
Sallisiko lipumisen - jonnekin
Että ei päiviänsä vain kuluttaisi
Olisi turha ihminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti