Pitää, täytyy, on pakko...
Ei enää!
En halua yrittää tai kehittää, vaan olla vaan.
Luvan kanssa.
Harjoitellen.
Ja joka todeksi muuttuu seurassa, jossa ei tarvita sanoja.
Sanat kehitin itseäni ja muita varten, en sinua.
Sanoja ei tarvita, koska löysit itse samaan tilaan.
Omaan reittiäsi pitkin.
Ahkera, tunnollinen ja koko muu vaatimusten lista harjoiteltuna niin hyvin, että voi jo päästää irti.
Kutsumustyön hoitaja, jargonisti, parantaja ja opettaja.
Ei tuo kerro minusta mitään.
Siis tippukoon tittelit ja roolit!
Ilman niitä kaikkia haluan alastomana ottaa vastaan maailman.
Antaa auringon sulattaa viimeisenkin jään
ja nostaa esiin mitä olen, kun vain olen.
Kun "vain" elän.
Jokaisella hengenvedollani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti