Kun ensin vastaa tuli ja sitten jää,
on sydän niin kovin ymmällään.
Mikä on tuo nainen, joka keinuttaa
ensin lanteitaan, sitten tunnelmaa?
En tiedä alanko tähän.
Tietoa onko aivan liian vähän?
Onko pehmo vai sittenkin vaarallinen?
Vainko viisas vai pohjiltaan mielipuolinen?
Vaan silti tuo suu mua houkuttaa.
Kutkuttaa muutakin kuin unelmaa.
Käynkö reunalla, pystynkö tässä?
Lähellään kokeeksi hengittelemässä.
Ehkä asiat kuitenkin tasaantuu.
Hakee muotoaan, lukot avautuu.
Ja niin on poissa sydänjää.
Ja syleillä saan sydäntä lämpimää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti