En tahdo etsiä sinua vierailta terasseilta
Kun kehoni janoaa kosketustasi
Tai kiertää pienissä kuppiloissa kyselemässä
Joko huulesi kaipaavat omiani
En halua olla vain kuva puhelimessa
Joka on rakas, ihana ja korvaamaton humalassa
Kun en ole paikalla
Kun kaikki ne sanat ovat sanoja vain
En halua nähdä sinun hukkuvan
Tuoppi kerrallaan
Muuttuvan vieraaksi
Jota vaadit rakastamaan
Keskeneräisyydessäsi
Uskotellessasi itsellesi, ettei ongelmaa ole
Että minä voisin olla syy yrittää enemmän
Tehdä enemmän
Olla enemmän
Kuulla valheita, että ilman minua ei ole mitään
Sinulla on tusinoita rakastajia liki joka ilta
Jotka lupaavat sinulle helpotusta
Unohdusta kivusta sisällä
Luovat illuusioita, että kaikki on kaunista
Että tämä on sitä vapaata elämää
Vaikka katsot vääristynyttä peilikuvaa
Ihmisestä, joka voisit olla
En halua katsella kasvojasi lasinpohjan läpi
Nauraa puuroisille sutkautuksille
Joiden puolessa välissä olet eksyksissä itsekin
Kuvitellen silti luovasi jotain arvokasta
Jota minun pitäisi ihailla
Niin miksi?
Inhoan, kun ehdin jo unohtaa
Kaikkiin niihin askeliin, jotka otin etsiessäsi sinua jälleen kerran
Muistan, että sinussa oli paljon kaunista
Voisi edelleen olla
Jos uskaltaisit tulla esiin
Aurinkoon katseeni ihailtavaksi
Aurinkoon hymyäsi palvomaan
Ja hellä kosketuksesi...
Sen muisto pakottaa edelleen
Vääntää vatsaani terällään
Saaden minut voimaan pahoin
Kun itse nukut humalaisen unta tyynenä kuin pieni lapsi
Vain lähteäksesi kosketukseni ulottumattiin retkellesi
Jota selität tavaksi valloittaa maailmaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti