Pieni lintu siipirikko

Pieni lintu siipirikko.

Se minä olen.

Räpiköiden pyristelen tuulessa.

Toisinaan matkantekoa auttaa tuuli myötäinen.

Ja välillä vastatuuli on vähällä kaataa minut.

Noina hetkinä mieleen muistuu Vivaldin Talvi.

Aivan kuin enteenä.

Jo silloin lapsena tiesit,

että tuo tuulen lintu olet sinä.

Ja siksi itkit jo silloin.

Omasta puolestasi.

Päällimmäisenä tunteena henkiinjääminen.

Siltä juuri nyt minusta tuntuu.

Jos tanssin siipirikon tanssia riittävän pitkään,

niin lopulta sen kevään on tultava.

Ja viimeistään kesään mennessä raajani ovat jo sulat.

Eikö niin?

Eihän se kesän kuumuuskaan rampoja jäseniä täysin paranna.

Mutta niihin tulee sulavuus, jonka talven viima hävitti.

Ja ehkä silloin voit hetkeksi pysähtyä kivelle lepäämään.

Räpytellä siipien lisäksi silmiäsi.

Katsoa ympärillesi.

Nähdä muutakin kuin kylmän kovettamat kyyneleet silmäkulmissa.

Nähdä kauneutta.

Ja silloin leuto lounastuuli on kuin hyväily.

Tuoden jopa rakkautta mukanaan.

Kiitos, kiitos, kiitos!