Yksinäiset

 Kaksi ihmistä yksin on.
Toinen ehkä hieman surullinen.
Hän katsoo pilviin ja huokaisee,
nyyhkäys ja sydän itkee.
Ei yksin olo ole antoisaa
se saa vain ihmisen masentumaan.
On kylmä, miksi kukaan ei suojaa
sua tuulelta tai pakkaselta?

;.; On ihminen niin yksin, jos itkee salaa.
Ei näytä tunteitaan, vaan huokaa hiljaa.
Kumpa vieressäsi olis joku, joka välittää, ei pelkää.
Näytä tunteesi, se kannattaa.
Jos itkee salaa, ei muut sitä huomaa.
Koita se tajuta, toiset vois auttaa.
Et usko minua, voi sua kurjaa.
Ei näytä hyvältä, minä huokaan. ;.;

Kun toinen yksinäinen toisen tapaa
He katsoo silmiin muilta salaa.
He hymyilee ja sydän nousee pilviin.
Ei oo totta, tää unta on.
Kun tanssiin käy, niin heidän askeleet täsmää.
Toiset huomaa sen, he itse ei.
Mieleen tulee vain oisko se tuo, kyllä näin mun kohtaloni on.

Nää kaksi myöhemmin toisiaan halaa, suutelee, nauraa, katsoo silmiin.
Kumpikin muistelee yksinäistä aikaa.
Siitä kauan on, se myös ohi on.
Tää happy end on yksi juttu, joka todistaa se mahdollista on.
Ai mikä kysyt, mietit, vastaus on
Että jokaiselle on se oikea, 
kunpa löydät sen, jos löydät pidä kii, usko se. 

Nämä sanat ovat syntyneet alkujaan lauluun, jonka olen kirjoittanut joskus melkoisen nuorena. Tarkkaa vuotta tai tilannetta en muista. Sen tiedän sanoa, että tuohon aikaan ei todellakaan ollut edes aavistusta mistään rakkauksista, vaan laulu on syntynyt joskus ala-asteen loppuvuosina tai seiskaluokalla.