Tutkielma viisikymppisen miehen elämästä

Tiedän. 
Joistakin olen pelkkä maan matonen, 
kun kaljanjuonnista on naamani punainen. 
Rasvan syönnistä noussut on paino 
ja kuten sanoin, ruokajuomana kalja, ei maito. 
Liikun hyvin vähän, korkeintaan kuppilaan 
ja arvaattehan, on verenpaineeni päässyt nousemaan.

Vaan ei toisten sanoista tämä mies synkkyyteen vaivu. 
Ei edes silloin, kun ei kännissä kieli enää suussa taivu. 
Minullakin oikeus on ihmisarvoon, näin ajattelen. 
Ja siksi usein ilmoille laulan laulun iloisen.
Kun joskus seuranani on pelko, tuska taikka ahdistus, 
niin ainut (näin olen todennut) joka auttaa on käteen tumputus. 
Siinä asiat perspektiiviin palaa. 
Ja hei, enhän minä ainakaan naista saa.

Ja jos joskus tulee mieleen oliko ero, pelaaminen ja pomolle haistatus munaus, 
niin se menee ohi, 
kun kurkkuun valuu 
aamun ensimmäinen kultainen kulaus.

Tämä runo on muinaisen alter egoni Aulis Rapakon tuotantoa vuodelta 2007.