Lähtö

 Joskus helppo.
Usein vaikea.
Riippuen siitä miksi lähdet, kauaksiko aikaa
ja kenen kanssa.

Silmä näkee,
korva kuulee,
mutta sydän ei ymmärrä.
Silloin tuska salpaa kurkun.
Etkä pysty päästämään ääntäkään -
ennen kuin on myöhäistä.

Suolaviirut poskilla muistona kyvyttömyydestäsi -
jälleen kerran.
Eikä suru, ikävä helpota
toisen, kolmannenkaan kerran jälkeen.

Piinaava odotus siitä milloin lähdet 
sen viimeisen kerran -
taustalla ajatuksissa.
Pelko ja toivo ristiriidassa keskenään.
Liekö edessä valo, joka lämmittää sieluun asti? 
Vaiko yön pimeys, joka kovettaa sydämen?