Kaskettu multa

Kasken keskeltä kasvaa vilja

Vihreä oras, joka ajan myötä kasvaa täyteen mittaansa

Tuottaa sadon ja kuolee pois

Jättäen jälkeensä mustan maan, joka on valmiina uudelle siemenelle

Ja niin kierto jatkuu...

Ei enää Amelia

Ajan rattaat narskuvat

Tik, tak, tik, tak...

Jokainen kirskaus tuntuu aivoissa

Tik, tak, tik, tak...

Raapii sisuksia kuin työntäen lasinsiruja ihon läpi

Tik, tak, tik, tak...

Onko jo myöhäistä?

Olenko jo myöhässä?

Tik, tak, tik, tak...

Veri pitää saada puhdistettua.

Veri pitää saada puhdistettua.

Se pitää saada puhdistettua.

Se pitää saada puhdistettua!!!

Tik, tak, tik, tak...

Veri pitää saada puhdistettua ennen kuin on myöhäistä!!!

Tik, tak, tik, tak...

Henkiinjäämistaistelu

Tik, tak, tik, tak...

Tai niin sinä luulet

Jos lopetat taistelun aika pysähtyy

Lakkaa olemasta

Mitä sitten vaikka samalla lakkaat sinäkin?

Et ole enää vanha tasolentokone

Sen joutaakin syöksyä maahan

Minä olen, minä, olen, minä olen...

Minä, minä, minä, minä...

Olen, olen, olen, olen...

Sinä olet kirahvi

Sinä olet hevonen

Mutta kaikkein eniten sinä olet aasi

Aasi, jonka sisällä ne pyörät pyörivät

Aikakone

Mutta ei sinulla ole lupaa muuttaa maailmanhistoriaa

Sinä olet aika ja aika on sinussa

Kuuntelet sitä kaikkea aasinkorvillasi

Ja katselet sitä kaikkea kaviot suorana

Kun ei ole lupa sekaantua

Ei ole lupa muuttaa aikaa

Ja miksi pitäisi?

Mitä tahansa tapahtuu, ei se ole sinun syysi

Niin sen kaiken kuuluu mennä

Sinä olet tarkkailija, todistaja

Aika lipuu

Mutta ei sinun ohitsesi, vaan sinun edessäsi

Väistyy, kaartaa, taipuu

Aika kumartaa sinua

Tik, tak, tik, tak...

Miltä nuo pyörähdyksen kuulostavat nyt korvissasi?

Kun voit valita katsotko viisarien liikettä kellotaululla

Vai tiputatko ne jalkojesi juureen

Hän tahtoisi ratsastaa lohikäärmeellä

Hän tahtoisi ratsastaa lohikäärmeellä.

Sellaisella, joista taruissa kerrotaan.

Joka hönkii tulta polttaen metsät

ja jonka kynnet raapivat haavoja vahvimpaankin kallioon. 

Siipien kärkien kerrotaan ulottuvan taivaan toiselta laidalta toiselle,

pimentäen horisontin tuoden yön pimeyden kirkkaan päivän keskelle.

Ja jonka karjaisu kulkee läpi kylien ja kaupunkien saaden maan tärisemään.

Vaan kuinka herättää nukkuva lohikäärme?

Miten ärsyttää sitä niin, että saisi houkuteltua lähelle?

Entä miten saisi hämättyä, että pääsisi kiipeämään sen selkään?

Mielessään myös taruissa kuvailtu pystysuora lento, 

joka läpäisisi pilvet ja veisi suoraan ylös katsomaan tähtiä 

ja muuta mitä halusi ymmärtää paremmin.

Miltä auringonlasku näyttää avaruudessa?

Kun otsonikerroksen eivät taita valoa saaden taivaan värin vaihtumaan vähitellen?

Taittavatko nebulat valoa?

Entä miltä näyttää auringon korona?

Dragonautti, se hän tahtoisi olla.

Mutta ennen matkaa, ennen hyppyä selkään, 

ennen riskiä menettää henkensä 

pitäisi selvittää kuinka kaikki toimii.

Kuinka ohjata suunta, kun lohikäärmeessä ei ole rattia 

eikä suitsina toimisi edes kultalanka?

Miten hiljentää tai yllyttää vauhtia tai jopa pysäyttää?

Ja miten päästä takaisin kotiin, 

jos avaruus onkin vain kasa kiviä pimeyden keskellä?

Näitä kaikkia toisinaan mietti illan pimetessä.

Vaikka epäilikin lohikäärmeen olevan vain tarua.

Sittenkin vaikka oli kuullut hentoa murinaa 

ja tuntenut lämpimän tuulahduksen 

siellä missä tarut väittävät lohikäärmeen nukkuvan untaan. 

Minuun kaikki se saa päättyä

Minuun kaikki se saa päättyä. 

Jo saa riittää: ”Minä jos sinäkin…” 

sekä ”En minäkään, kun et sinäkään.”. 

Kaikkien edeltävien sukupolvien puolesta lopetan sen tähän. 

Sinun ja minun puolestasi päätän nyt ja tässä. 

Kivun, kärsimyksen, katkeruuden, syyllisyyden, häpeän ja vihanpidon. 

Lopetan piilottelun ja teeskentelyn.  

Heitän kaiken tuon tomuun. 

Annan anteeksi väärintekijöille. 

Pyydän anteeksi muilta ja itseltäni. 

Annan itselleni anteeksi. 

Lopetan itseni pakottamisen toisten asettamaan muottiin 

ja valitsen sen mihin minut on valettu. 

Uskallatko sinä päästää irti tuosta kaikesta? 

Vai vetoatko edelleen siihen, 

kuinka isien veri ja kokemasi vääryydet polttavat suonissasi? 

Huutaa oikeutta? 

Jatkaen hädän ja tuhon ketjusilmukkaa. 

Ymmärrätkö, että olet veresi sokaisema? 

Ja jonka siirrät eteenpäin omassa veressäsi. 

Ja jota edelleen levität veressäsi. 

Aina kun olemme vastakkain. 

Sinä ja minä. 

Minä olen valinnut nyt toisin. 

Menen ja teen edeltä. 

Haastan sinut seuraamaan. 

Haluan päättää tämän sokeuden. 

Ja nähdä todellinen sinä ja minä.  

Virran pyörittäjä

Virran vietävä 

Vaiko virran pyörittäjä? 

Alistutko kohtaloon? 

Otatko haltuun sen? 

Kuinka monta  

kertaa vielä aiot upota? 

Kuinka monta kertaa uupua, 

velloa mudassa? 

Ei onnesi ole tavoittamattomissa 

Ratkaisut uinuu mielesi sopukoissa 

Pysäytä pyörä ja katso silmiin 

Syvimmät pelot ja toiveet tuo ilmi 

Riko umpio 

Mielesi vesisammio 

Päätä tuska, päästä voima sun 

Vapaana virtaamaan 

Eristät itsesi aivan turhaan 

Astu esiin ja yhteiseen lauttaan 

Jossa kaikki vielä kellutaan 

Näytä itsesi 

Todellinen sisimpäsi 

Kulje pystypäin edellä 

Mallina muutoksen 

On aika

Ennen kuin vaivut ikiuneen

Jätä viimeiset jäähyväiset

Kaikille niille joita rakastit

Ja joita kannoit mielessäsi

Kiitä kaikesta siitä mitä kokea sait

Hyvässä ja pahassa

Se kaikki sinua muokkasi

Ja joistain otit jopa opiksesi

Jätä jälkeesi soimaan laulu

Joka kertoo auringosta ja rakkaudesta

Joka ei muista kaunaa

Eikä pientäkään murhetta

Laulussa soikoon myös vapaus

Jota kovin pitkään odotit

Saavuit viimein maaliin

Kaikki esteet voitit

Kiitos siis Luojan

Ja soikoon taivaan trumpetit

Nyt häämöttää määränpää

Astut reunan yli

Vesistelyä

Ahti anna antimesi

Luovuta lahjasi lapsillesi

Kalat kiiltävät kiinnostumaan

Virvelin vetoon välitä

Rysää ruotosilla ryyditä

Katiskaan kerää kalaset

* * *

Veden neito, Ahdin emäntä 

Säällä suosi, anna särvintä

Keittoon, pataan, uunivuokaan

Joka sortin kalaruokaan

Hauenleuat, ahvenen evät

Matehet ja nieriät 

Kiisket, kuhat, kirjolohet

Siiat, silakat ja isot särjet

* * *

Kalastajan kuiva kurkku

Kaipaa kaljaa kuplivaa

Aatoksissa aamuruskon

Autuudessa auringon

Iltaa ihmetellessään 

Istuttuaan itsekseen

* * *

Pysäyttävä on se hetki, kun tuuli tyyntyy

Veden pinta asettuu

Ja värien leikki alkaa

Sininen hetki

Jossa kaikki aistit virittyvät tarkkailemaan

Ja olet samaan aikaan kuin unessa ja täysin hereillä

Hetki, jolloin aika venyy sisältäen kaiken minkä elämästä tarvitsee tietää ja tuntea

Ja joka silti lipuu käsistä liian nopeaan syösten takaisin tietämättömyyteen

Jättäen kuitenkin jäljen sisimpään

Joka on täynnä toivoa ja rauhaa

Jopa suurta elämänvoimaa

Tyyneys ja värit asettuvat myös katsojaan 

Kiitollisuuden viereen

* * *

Vaikka vailla saalista

Kokee suurta onnea

Nauttii veden voimasta

Lokin laulusta ja veneen keinunnasta