Epäilevä Eros

Eros etsii, epäilee

Liekö nainen haluaa

Poikaa pientä pelokasta

Ujoa uljasta uskaliasta

Sydäntä suuta odottavaa

Avointa ahnasta haavoittuvaa

Kun katsoo pois ja katsoo syvälle

Mieltä hämmentää

Lähes pois tolaltansa

Sysää ennen järkevää

Herättää huolen

Eihän vain

Kaikki oo jo pilalla?

Vaikka empii

Ajattelee

”Saattaisit olla ihana”.

Keskellä Seinäjoen kesäisen yön

Kumpa sinä olisit siinä

Kumpa yksin et jättänyt ois mua

Seiniä tympeä yksin katsella on

Betonilaatikon laidalla

Kiireesti kiinni minuun tulla sietäisit

Lakanoiden väliin

Kierimään kanssani

Oon jo kännissä niin, että vatsan pohjaa kuvottaa

Ja alan jo inhoamaan tätä humalaa

Tukka on takussa

Ja muutenkin vituttaa

Taidan vaan asettua sängylle kuolemaan

Kerjään taas verta nenästä huomenna

Onhan tämä jo niin monesti nähty

Kiitos silti, että olet olemassa

Vaikka mun asiat onkin päin vittua

Kun nähdään pannaan käsi käteen ja lähdetään

Ihan kaksistaan

Käpälämäkeen

Chillataan, tallataan

Kuuta katsomaan

Keskellä Seinäjoen kesäisen yön

Ihaninta on juuri nyt

Kiitos, kiitos, kiitos

kaikista haasteista!

Ilman niitä olisin vain

tuhkaa ja saastetta.

Vasta kuljettuani

läpi tulen sekä jään,

uudelleensynnyttyäni,

sain elämän ihanan tään.

Enkä jälkikäteenkään

mitään antais pois.

Ei ilman niistä yhtäkään

paremmin olla vois.

Ja vaikka hetkittäin

itkin, tuskastuin,

nyt on voittajafiilis.

Jumankekka!!!

Mää sittenkin onnistuin!

Kutsu elämän valssiin

Kutsu kultani minut tanssiin

Pyöritä ilmassa

Kiinnitä hurmaavaan elämän valssiin

Suutele suuta

Lämpöä, lempeä iltoihin tarjoile

Talvisen viiman ja jään

Kätesi kiedo ympärilleni

Ja minä siihen jään

Etsi, tutki, nautiskele

Ihmeitä ihmisen

Nauravan, itkevän

Syvästi tuntevan 

Suloisen sydämen

Silloin ei naurua sinulta puutu

Mieli ei tylsäksi jää

Matka on taatusti satumainen

Sinulle lupaan mä tään

Valat kerran toisille vannotut

Sidottu sydämeen on

Tässä seison vierelläsi

Ja vastaan: "Tahdon".

* * *
Ensi tahteja kirjoittaessani en tiennyt mitä eteneminen tuo tullessaan. Mutta vaikuttaa siltä, että onnistuin luomaan tahtomattani jonkin häävalssin kaltaisen. 

Kuuntele valssin sävel tästä

Ken

Kertokaa minulle kuka katsoa saa

syvälle sydämeen mun?

Loistavaa valoa ja pimeää,

joka hetkittäin kaihertaa kun

kipeä oon ja pelottaa,

kun lohtua mistään en saa?

Kenet viereeni tahdon auttamaan,

kun matkanteko uuvuttaa?

Ken ymmärtää voi

en vain valoa oo 

auringonkaltaista?

Kuka sydäntä tahtoo koskettaa

heikkoa, vajavaista?

Taikaisaa matkaa tarjota voin

sekä paljon rakkautta.

Tiedän en vallan tyhmä oo

ja omaan sisäistä kauneutta.

Ja useimmiten toki hymyilen

ja pidän elämän rytmiä yllä.

Vaan ken tahtoo myös sen haurauden?

Kuka sille sanoo kyllä?

Otso

Kirkon kirjoista katsoi kuvaa

Aurinkoa aatoksissaan aatteli

Lausui laulun, lausui loitsun

Lähetti lipun, luvan laulavaisen

Ennen entistä elämää eleli

Ilotonta ihmistä itsessään ihmetteli

Syyllistä sydäntä sylissään syleili

Torui toimintaa tahdotonta, totista

Vaan vielä välittää vedestään vähäsen

Vaikka vaipunut välillä valosta Vainajalaan

Antaa anteeksi, armahtaa

Sydämen sykkyräisen sulattaa suudelmaan

Ei elämää elämättä elele

Ei entistä erhettä ehtymättä etsi

Kuulee kuiskauksen, kuulee kuun

Katsoo kaivoon, kaivaa kaihon

Istuu ilossa, itkee ihanuutta

Kouralla kurkottaa, kahmaisee käteensä

Antaa autuuden, antaa arvon

Sielu, sydän saa sadun

Taistelun jälkeen

Taistelun jälkeen olo on tyhjä.

Ja uupunut.

Mitä sitten vaikka selvisit hengissä?

Vaikka saitkin pidettyä rajasi, maasi ja linnasi?

Kaatuneiden veri on kuitenkin käsissäsi.

Eikä se lemu huumaa riemun kiljahduksiin,

vaan kuvottaa.

Se voi tuntua vapaudelta,

mutta tiedät,

että sillä on ollut kallis hinta.

Lohduttominta on tietoisuus

ettei taistelu ollut viimeinen.

Tiedät, että taistelet vielä

yhtä kiihkeästi

kuin joka ikinen kerta.

Joten pese veri pois.

Kiillota ja teroita.

Lepää hetki ja lue viisaita sanoja.

Sinua tarvitaan vielä.