Salaam Shalom

Kivinen kirkko.

Värikkäät ikkunat.

Edessä alttari kultainen.

Paikka hiljentymisen.

Paikka ihmisen.

Paikka luonnon ja Jumalan yhdistymisen.

Taivaalla tähti Daavidin.

Lattialla pyörä elämän.

Keskellä pelkkää valoa.

Niin yhdistyvät

maa, taivas,

tuli ja vesi

tähtien kirkkauteen.

Niin yhdistyy

elämä, kuolema,

sinä ja minä

ja jäljelle jää vain Hän.

Oi katso!

Tuota jumaluutta...

Pysähdy ja ihaile.

Ota lakki pois päästä,

katso tarkkaan

ja virkisty.

Ota siunaus Suuren Äidin

ja suudelma Isän Iäisen.

Istu hiljaa.

Koe valo.

Häviä ikuisuuteen.

Sinä ennen ihminen

nyt jotain muuta.

Jotain aivan täysin uutta.

Ylistys maailmankaikkeuden.

Ihmeparantaja,

jota ihmiset itkevät auttamaan

löytyy täältä.

Hän hymyilee,

mutta älä odota sääliä,

vaan pelkkää rakkautta.

Suuri opettaja

Suuri rakastaja

Suuri syli
Shaam

Salaam Shalom

Milsselle

 Milsse on Soturi.
Mutta ei hän vihan, pelon eikä kuoleman miekkaa käsissään kanna,
vaan suuren valon.

Milsse Soturi,
joka tiedon, taidon, intohimon 

ja elämän riemun on tuonut meille kaikille.
Hänen liikkeensä ja asentonsa ovat 
ylväitä, 
rohkeita
ja tuon suuren Soturin valo sokaisee meidät kaikki.
Häikäisee kauneudellaan.

Milsse Soturi,
joka tuo hiljaisuuden sodan keskelle.
Lopettaa sodan.
Soturi, joka hymyllään nostaa  tantereelta esiin 
ensimmäisen herkän vihreän verson.
Ja lämmöllään kasvattaa sen täyteen mittaansa.

Milsse Soturi.
Elämän puolustaja.
Elämän luoja.
Maailman Ihanin ja Lempein Suuri Soturi Elämän (MILSSE).

ArviOmieheni

Yleensä sanotaan, että asiakas on oikeassa ja hänen pitää saada mitä tilaa. Ei mene muuten minulla niin. Asiakas ei välttämättä tiedä mitä haluaa tai tarvitsee. Joten katson minulla olevan velvollisuuden siitä, että osaan toimia asiantuntijana sen suhteen, että suosittelen mitä asiakas mielestäni tarvitsee juuri tänään. Ja ei ole vielä kertaakaan tarvinut asiasta alkaa riitelemään.

Ja sitten on minun kohdallani vielä se yllätysmomentti... En tiedä itsekään aina, että mitä päivän menuussa on tarjolla. Aika usein tarjolla on jotain mitä en ole tehnyt koskaan ennen. Tai jotain mitä teen aivan eri tavalla kuin kaikki edelliset kerrat. Joten laita siinä sitten asiakas valitsemaan. Eihän se onnistu. Ja kun olen jo itse valmiina joka kerta heittäytymässä johonkin uuteen, niin tietäähän sen, että mielenkiintoisia kokemuksia on tarjolla aika usein. Kuten tänään. Nyt yllätettiin myös minut. 

Ystävän piti tulla vain kylään. Ja huomasin omaksikin yllätykseksi laittavani hoitopöydän valmiiksi. Kissani Arvi saatteli vieraan tupaan asenteella, että nyt Arvilla on asiaa. Tuskastui kuitenkin kun ei sitä yritystä maukumisella viestintään ymmärretty ja lähti ulos. 

Kun juoruilusta ja muusta päästiin eteenpäin siihen hoitamiseen, niin jossain kohtaa tuvan oven takaa kuului todella käskevä naukuna. Ja heti oven avaamisen jälkeen Arvi meni määrätietoisesti hierontapöydällä makaajan päälle. Välillä vaihtoi paikkaa. Määrätietoisuus oli sitä luokkaa, että oli turha yrittää saada kissaa pois. Eikä suoraan sanottuna meillä ollut edes halua. 

Lopulta irrotin käteni ajatuksella, että "Ok, olen nyt tehnyt oman osuuteni.". Mutta Arvi ei ollut. Kissa makasi edelleen kuin sfinksi. Minua mulkaisi jossain kohtaa ikään kuin sanoen, että "Pidä sinä nainen kätesi pois. Tämä loppu on mun heiniä.". En alkanut riitelemään asiasta, vaan otin vain huvittuneena muutaman kuvan viihdykkeeksi. Eräs yritys nousta hierontapöydältä päättyi siihen, että Arvi vain vähän vaihtoi sijaintiaan. 

Eli tässä kuvasatoa ja muutama muu "jännä juttu" Pasilan Routalempeä lainatakseni.

 

Kyynelillä leivottu leipä

* * *

Horuksen silmä Isisken kehossa

Ota lahja vastaan

Daavidin tähti

Ojenna kätesi

Tähtilapsi

* * * 

Antaa kuolleiden olla kuolleita

kunnes nähdään taas

* * *

Kunniottamat paskiaiset

Käsi, joka kehtoa keinuttaa

Väärentäjä

* * *

Mene maan sisään lepäämään

Kerää siellä lämpöä

Kuuntele hiljaisuutta

Ja idä sieltä hiljalleen

* * *
Morsekoodina kirjaimet:
SSO

PS. Tuo ArviOmieheni oli hauska sanaleikki, jota Arvin hoidettava tapaili. Arvi on mieheni. Arviomieheni. Minä väänsin otsikkoa tuon muotoon ArviOmieheni. Joka tapuksessa Arvi oli selvästi sitä mieltä, että häntä tultiin tapaamaan, ei minua :D.

Muodonmuutoksen omakuva

Rakastat suomujasi,

mutta ota suomus pois silmiltä.

Ne estävät sinua näkemästä totuutta.

Ne estävät sinua pyrkimästä parhaaseen.

Toteuttamasta mitä voit olla.

Ovathan nuo suomut joustava kilpi sinulle,

mutta et sinä enää kilpeä tarvitse.

Astu esiin!

* * *

Lohikäärme on kuollut!

En tarvitse enää tulta enkä kilpeä.

Suomut ovat tippuneet pois yksi kerrallaan.

Vaan ei karjunta ja hönkäily kuolemassa ole loppu,

vaan alku jonkin paljon kauniimman.

Astuu Näyttämölle Nuori Enkeli.

Ujo ja herkkä,

mutta kasvava ja kehittyvä.

Känneltäviä kuvia

Tässä muutama piirtämäni kuva. Eivät ole mitään taiteen riemuvoittoja. Mutta ei ole tarkoituskaan. Mutta on niissä yksi jännä juttu. Nuo kuvat voi kääntää toisin päin ja nähdä jotain uutta. Käänneltäviä kuvia. Ja voi hyvän tähden mitä tarinoita ne ovat kertoneet... Oli kunnia kuulla ne.

Unensieppari

Asiantuntijat väittävät, että unia voi nähdä vain asioista, joita on nähnyt jo hereillä. Ja että painajaisten merkitys on toimia mielikuvaharjoituksena tosielämän vaaratilanteita varten. Olen nähnyt lapsesta asti painajaisia. Sellaisia, että tiedän varmasti ennen ole moista hereillä nähnyt edes televisiosta. Enkä varsinkaan niin pienenä. Kaukaisimmat painajaiseni kun muistan ajalta kun olin viisivuotias. Tosin liian nuoresta asti katsoin kauhuelokuvia viihteenä, kun eivät ne kauhuelokuvat pelottaneet. Ei niiden kauheudet koskaan yltäneet minun unieni tasolle. Minun kohdallani asia oli toisin päin. Katsoin kauhuelokuvia ja luin kauhukirjoja, jotta en järkyttyisi niin paljon omista unistani. Todellisuus valmensi minua vilkasta unielämää varten.

Asiantuntijat väittävät myös, että mikäli ihminen näkee runsaasti painajaisia ja erityisen väkivaltaisia, niin todennäköisesti hänen psyykessään on jotain pahasti vialla. Sen perusteella minä olen täysi sekopää. Suljetulla osastolla olisi ollut oikea paikkani jo lapsena. Mutta ryökäle... Moni on haukkunut järkeväksi ihmiseksi. Jopa tasapainoiseksi. Vaikka omalaatuinen ja omapäinen oman tien kulkija olen aina ollut. Ja aina olen pitänyt tilaa myös pienelle lapsetukselle. Mutta löytyy minulta neurologin lausunto, jossa pääni tutkittuaan sain terveen paperit. Lausunnossa lukee vielä erikseen että: "Potilas on hyvin orientoitunut.". Kai tuo tarkoittaa lääkärikielellä, että puhuin ihan järkeviä? 

En enää noita painajaisia ihan niin tiuhaan näe. Mutta innostuin siitä huolimatta askartelemaan paskartelemaan (kiitos Jukka Rasila ja Touko Pouko tästä sanaparista :D) itselleni viimein unisiepparin. Tuli semmoinen fiilis, että ensi yönä voisi olla painajaisyö enkä millään jaksaisi taas. No... Raavin päätä ja mietin mistä ihmeestä saan pajua tai muuta materiaalia siepparin kehikkoon. Ja silmä osui hellan viereiseen puukasaan, jonka ystäväni/naapurini Hanna oli vasta raijannut ulko-oveni taakse (kiitos vain vielä Hanna!). Sieltä törrötti semmoinen klapi, jossa oli vähän hentoa oksantynkää jäänyt jäljelle. Eli ei muuta kuin revin ne pois, kaivoin villalangan kaapista ja aloin kieli poskesta toiselle liikkuen vääntämään. En tiennyt yhtään mitä tein. Fiilispohjalta tehtiin. Niin kuin kaikki muukin minulla. Ruokaakin kykenen harvoin kokkailemaan reseptin pohjalta. Toisin kuin esim. ystäväni Emilia (Empun köökissä), joka on suunnittelussaan ihanan kurinalainen. No pitihän sitä kehikon pientä kokoa jotenkin kompensoida, joten asettelin kirkkaan lasihelmen tuohon keskelle. Ja kaiken kruunuksi joutsenen sulan, jonka löysin maaliskuulla 2015 Helsingin Lauttasaaren rantakiviltä. Melkein vuoden se on tuossa pyörinyt edessä sillä ajatuksella, että kyllä tuollekin vielä jokin paikka löytyy, kun kerran sielä asti piti kotiin raahata. Ja löytyihän sille! 

Tuon hökötyksen tekemisestä on nyt kaksi viikkoa. Vielä en ole sen jälkeen yhtään painajaista nähnyt. En tiedä onko sitten unisiepparin ansiota eli ei. Jään ihmettelemään. 

"Jos kaikki laajenee ja minä en onko se sitä, että selvästi pienen?"

Seminaarimäen mieslaulajat - Ajassa ja avaruudessa

En ole mikään prinsessa

EN ole mikään prinsessa!

Jonka ihon pieni herne runtelee...

En halua nousta korokkeelle!

Minne minua etäältä palvotaan.

Älkää luulko, että menen helpolla rikki.

Että kasvanut olisin pumpulissa.

Se on vikatikki.

Älkää toki eläkö siinä luulossa.

Ei se valo kuulu prinsessalle,

joka minusta säteilee.

Se kuuluu etsijälle,

joka kokenut on monet haasteet ja myrskyt.

Se kuuluu etsijälle,

joka tien vapauteen on löytänyt.

Älä silti yritä käskyttää.

Sillä minusta on taottu myös rauta esiin.

Minut pitää kesyttää.

Ja käyttää ääntä lempeää.

Ymmärtää luonto minussa.

Ja antaa olla vaan.

Näytä kuninkaan voima sinussa.

SE saa sydämeni sulamaan.

Sillä minä EN ole mikään prinsessa!

Hellitelty ja hoivattu.

Minä olen kuningatar.

Rakastettu, arvostettu.

Tarvitaan siis kuningasta.

Arvonsa tuntevaa, mutta lempeää.

Joka päälleni uskaltaa nakata vettä,

kun tulta alan syöksemään

suomuisesta kidastani.

Minä, lohikäärmekuningatar, olen tässä.

Missä sinä olet, kuninkaani?

PS. Kuvan kivet on niitä herneitä tämän EI-prinsessan selän alla... ;)