EN
ole mikään prinsessa!
Jonka
ihon pieni herne runtelee...
En
halua nousta korokkeelle!
Minne
minua etäältä palvotaan.
Älkää
luulko, että menen helpolla rikki.
Että
kasvanut olisin pumpulissa.
Se
on vikatikki.
Älkää
toki eläkö siinä luulossa.
Ei
se valo kuulu prinsessalle,
joka
minusta säteilee.
Se
kuuluu etsijälle,
joka
kokenut on monet haasteet ja myrskyt.
Se
kuuluu etsijälle,
joka tien vapauteen on löytänyt.
Älä
silti yritä käskyttää.
Sillä
minusta on taottu myös rauta esiin.
Minut
pitää kesyttää.
Ja
käyttää ääntä lempeää.
Ymmärtää
luonto minussa.
Ja
antaa olla vaan.
Näytä
kuninkaan voima sinussa.
SE saa sydämeni sulamaan.
Sillä
minä EN ole mikään prinsessa!
Hellitelty
ja hoivattu.
Minä
olen kuningatar.
Rakastettu,
arvostettu.
Tarvitaan
siis kuningasta.
Arvonsa
tuntevaa, mutta lempeää.
Joka
päälleni uskaltaa nakata vettä,
kun
tulta alan syöksemään
suomuisesta
kidastani.
Minä,
lohikäärmekuningatar, olen tässä.
Missä sinä olet, kuninkaani?
PS. Kuvan kivet on niitä herneitä tämän EI-prinsessan selän alla... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti