Haarniska
on niin kovin raskas kantaa
epätoivon
hetkellä.
Mutta
raudan takaa kyyneleet eivät näy.
Viitan
alta ei näy miten käsi vapisee.
Näky
haarniskan voi olla pelottava.
Mutta
niin ovat myös kivusta ja tuskasta
vääristyneet
kasvot.
Haarniska
on kuitenkin aina tyyni.
Ja
vakaa.
Ja
luotettava.
Kasvot
ihmisen ilmentävät liikaa tunnetta.
Alistuminen
tappioon on helpompi haarniska yllä.
Se
jättää edes illuusion kunniasta.
Vaikka
miekka lojuisikin maassa tarpeettomana.
Hylättynä.
Ja
vaikka ei olisikaan häpeää...
Mutta
kun ei ole kunniaa!
Ei
oikeutta puolustautua.
Ja
vaikka minä unohdun.
Minun
ei anneta unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti