Myrskyni, satamani

Sinä nostatat myrskyn minussa ja olet minun satamani. 

Ja vaikka pelkään menettäväni sinut, näytän sinulle haavani. 

Sinun valosi näyttää kaikki pimeät kuiluni ja täyttää ne rakkaudella. 

Haastaa kohtaamaan kaikki pelkoni ja antautumaan ehdottomuudella.

Yksin olen vahva, sinun kanssasi esiin tulee hauraus. 

Ja silti tuntuu kipeältä ajatus elämästä ilman sinua. 

Olen mielelläni hauras, jos se tarkoittaa, 

että sinä kannattelet minua. 

Yksin sinulle annan osan takkaani kannettavaksi. 

Vain sinuun nojaudun, antaudun tuettavaksi. 

Ja vaikka pahin pelkoni toteutuisi, 

silti pelkkä olemassa olosi todistaisi maailman olevan mitä parhain. 

Eikä mikään suurempi unelma voisi toteutua kuin se, 

että kaikessa tässä vajavuudessani olisin silti sinulle rakkain.

Lupa puhua

Silloin vuosia sitten 

Kaikki tämä viisaus oli vain aavistus minussa

Kaikki tämä rakkaus odotti vielä vuoroaan tulla esiin

Mutta kun maa järisi jalkojen alla 

Ja teki railoja auringon säteitä varten 

Niin silloin aavistus muuttui tiedoksi 

Ja nyt viimein olen saanut luvan puhua

Sateenkaarikorppi

Jos näkisit ja tietäisit sen minkä minä

Ymmärtäisit olevasi kaikkien laulujen ja runojen arvoinen

Et painaisi päätäsi turhaan rintaa vasten

Etkä peittäisi itseäsi keneltäkään

Kannat ylläsi tummaa viittaa

Koska luulet, että näin sinun on tehtävä

Mutta sinä kimaltelet itseltäsi salaa

Kun viitta heilahtaa

Kun hymyilet vapautuneesti

Kun suutelet

Ja lämpimissä sanoissasi

Kai tiesit, että korpin mustat sulat heijastavat sateenkaaren kaikki värit?

Korppini, joka luulee olevansa harmaa varis

Sinulla on viesti rakkaudesta

Mutta vielä sinä pitelet sitä piilossa rintaasi vasten

On jo aika

Tyyneys on jo sisälläsi. 

Odottaa vuoroaan.

Vielä hetken viivyttelee, 

että pelko väistyisi. 

Että epäilys menettäisi voimansa.

Kun tila on vapaa, 

on tuon tyyneyden vuoro.

Ja sen myötä saapu valo.

Joka häikäisee pienimmänkin sopen
mikä sinusta löytyy.
Tekee turhaksi kaiken muun paitsi rakkauden.

Ja niin tapahtuu ihme.
Et olekaan yksin,
sillä rakkaus on sinussa.
Niin on aina ollut ja on aina oleva.

Mutta se hetki,
jolloin uskaltaudut katsomaan sitä
ensimmäisen kerran
silmästä silmään.
Pysähdy siihen.
Aisti se.
Ota vastaan.

Lausu: "Minä olen rakkaus
ja rakkaus on minä.".

This was a good day

Today was a good day, when you were around

That day would be the worst day, if you decided to leave me far behind

Not because I wouldn't find someone else to love me

Or to be in love

But it would be different and I would be sad

Me as divergent fear I couldn't find what we had

That special ingredient, the rhythm and the music

We both being radiant, all that makes as unique

So this was a good day, when you were around

And for that I thank you and ask ”Shall we continue our love?”

Koski

Kosken kuohu korvissani.

Kosken kauneus silmissäni.

Kosken kauhut muistoista kirkastuu.

Koskea katson kalpein kasvoin

Koskelle annoin ainoan lapsen.

Hyinen virta varpaita huuhtelee.

Koski oli alku ja elämän lähde.

Hulluus se iski minuun kosken tähden.

Kosken kauhuun itseni unohdin.

Kiviä kannoin, kiviä viskoin

Naamaani sain minä kosken piskon.

Ääneni kosken yli kantautui.

Koskessa tanssin ja koskessa lauloin.

Koskessa sain minä sydämeeni naulan.

Koski Tuonelaan lapseni saatteli.

Vaan anteeksi annan kosken tähden.

Itseni armahdan kosken nähden.

Kosken vapautan jälleen virtaamaan.

Kosken vapautan jälleen virtaamaan.

Itseni vapautan jälleen virtaamaan.

Itseni vapautan jälleen virtaamaan.

Kuuntele lauluna

Kultakehdon kasvatti

Synnyin rautahäkkiin.

Samanlaiseen, johon niin kovin moni muukin.

Hapuilin pimeässä kuolema kintereilläni.

Yritin vilkuttaa kaltereiden välistä valoon toivossa, 

että joku tulisi vapauttamaan minut.

Vaan huomasin, että unessa olin jo vapaa.

Ja että se olikin kultainen kehto, jossa minua kasvatettiin.

Kaikki rajoitteet ja kärsimys toimivat opaskyltteinä kulkea oikeaan suuntaan.

Ja jokainen seinä, vaikka tuntui iskuilta, olikin mitä rakastavin hyväily.

Ja aina käytössäni on ollut Äiti Maan povi

sekä Iäisen Isän syli.

Eikä minulta koska ole mitään todella tarvitsemaani puuttunut,

kun olen vain ymmärtänyt pyytää.

Ennen harvoin osasin. 

Ja kun tarvitsi vain pyytää.

Onneksi sen lopulta sisäistin.

Nyt kun kasvoin riittävän isoksi, synnyin kultakylvyssä uudelleen. 

Minusta tuli viimein se miksi Luojani minut tarkoitti.

Kalmattaresta tuli Luojajumalatar, Luojatar.

Enkä enää ollut kala joka ui kultavirrassa,

vaan virta itse.

Se, jota kalat seuraa.