On jo aika

Tyyneys on jo sisälläsi. 

Odottaa vuoroaan.

Vielä hetken viivyttelee, 

että pelko väistyisi. 

Että epäilys menettäisi voimansa.

Kun tila on vapaa, 

on tuon tyyneyden vuoro.

Ja sen myötä saapu valo.

Joka häikäisee pienimmänkin sopen
mikä sinusta löytyy.
Tekee turhaksi kaiken muun paitsi rakkauden.

Ja niin tapahtuu ihme.
Et olekaan yksin,
sillä rakkaus on sinussa.
Niin on aina ollut ja on aina oleva.

Mutta se hetki,
jolloin uskaltaudut katsomaan sitä
ensimmäisen kerran
silmästä silmään.
Pysähdy siihen.
Aisti se.
Ota vastaan.

Lausu: "Minä olen rakkaus
ja rakkaus on minä.".

This was a good day

Today was a good day, when you were around

That day would be the worst day, if you decided to leave me far behind

Not because I wouldn't find someone else to love me

Or to be in love

But it would be different and I would be sad

Me as divergent fear I couldn't find what we had

That special ingredient, the rhythm and the music

We both being radiant, all that makes as unique

So this was a good day, when you were around

And for that I thank you and ask ”Shall we continue our love?”

Koski

Kosken kuohu korvissani.

Kosken kauneus silmissäni.

Kosken kauhut muistoista kirkastuu.

Koskea katson kalpein kasvoin

Koskelle annoin ainoan lapsen.

Hyinen virta varpaita huuhtelee.

Koski oli alku ja elämän lähde.

Hulluus se iski minuun kosken tähden.

Kosken kauhuun itseni unohdin.

Kiviä kannoin, kiviä viskoin

Naamaani sain minä kosken piskon.

Ääneni kosken yli kantautui.

Koskessa tanssin ja koskessa lauloin.

Koskessa sain minä sydämeeni naulan.

Koski Tuonelaan lapseni saatteli.

Vaan anteeksi annan kosken tähden.

Itseni armahdan kosken nähden.

Kosken vapautan jälleen virtaamaan.

Kosken vapautan jälleen virtaamaan.

Itseni vapautan jälleen virtaamaan.

Itseni vapautan jälleen virtaamaan.

Kuuntele lauluna

Kultakehdon kasvatti

Synnyin rautahäkkiin.

Samanlaiseen, johon niin kovin moni muukin.

Hapuilin pimeässä kuolema kintereilläni.

Yritin vilkuttaa kaltereiden välistä valoon toivossa, 

että joku tulisi vapauttamaan minut.

Vaan huomasin, että unessa olin jo vapaa.

Ja että se olikin kultainen kehto, jossa minua kasvatettiin.

Kaikki rajoitteet ja kärsimys toimivat opaskyltteinä kulkea oikeaan suuntaan.

Ja jokainen seinä, vaikka tuntui iskuilta, olikin mitä rakastavin hyväily.

Ja aina käytössäni on ollut Äiti Maan povi

sekä Iäisen Isän syli.

Eikä minulta koska ole mitään todella tarvitsemaani puuttunut,

kun olen vain ymmärtänyt pyytää.

Ennen harvoin osasin. 

Ja kun tarvitsi vain pyytää.

Onneksi sen lopulta sisäistin.

Nyt kun kasvoin riittävän isoksi, synnyin kultakylvyssä uudelleen. 

Minusta tuli viimein se miksi Luojani minut tarkoitti.

Kalmattaresta tuli Luojajumalatar, Luojatar.

Enkä enää ollut kala joka ui kultavirrassa,

vaan virta itse.

Se, jota kalat seuraa.

Kun päivä kääntyi iltaan

Kun päivä kääntyi iltaan, 
sulki aurinko silmänsä ennen laskeutumistaan mailleen. 
Auringon myötä lohikäärmeet asettuivat lepäämään. 
Ja käänsi ritarikin, oikeuden ja rakkauden puolustaja, 
ratsunsa kohti kotilinnaa. 
Riisuttuaan rautapaitansa heitti sen uupuneena aidan päälle 
odottamaan seuraavaa päivää, seuraavaa taistelua. 
"Tämä oli hyvä päivä", ritari ajatteli ja tunsi suurta lämpöä sydämessään. 
Intohimon liekki, ruususydän teki jälleen tehtävänsä. 
Kaiken sen työn minkä hän teki, hän sai moninkertaisesti takaisin. 
Viimeisillä voimillaan ritari hymyily. 
Ja nukahti. 

Kerran vain katsoin

Kerran vain katsoin ja jo tiesin

Vain kerran koskin ja jo rakastin

Ja kun kiinni sinuun viimein painauduin

Antauduin

Olin valmis antamaan sydämeni

Jakamaan elämäni

Ja näin sen kullan, mikä meitä kahta yhdistää

Voimistaen hohdon niin kirkkaaksi, ettei enää ole pimeää

Kuinka kumpikaan ei jäisi toiselle rakkaudessa velkaa

Vaan kaikki annettu loisi runsautta, tasapainoa, jopa harmoniaa 

Tahdon sinun näyttävän sen valkoisen joutsenen

Kotilosta kuoriutuneen perhosen

Josta kuiskit minun korvaani

Ja joksi tunsin itseni

Kun kosketuksesi tunsin niskassani

Auta minua hukkaamaan itseni

Yhä uudelleen

Ja löytämään jälleen sylissäsi 

Yhä uudellen

Hengitetään toisiamme 

Ja laitetaan kultainen kylpyamme 

Vyörymään reunojen yli

Kuten vyöryy yli 

Rakkautemme kultamalja

Tämä on se paikka jossa rakastuin

Tämä on se paikka, jossa rakastuin. 

Jossa katsoin taivasta, kutsuin luokseni

ja sain vastauksen uudelleen ja uudelleen.

Vieläpä juuri niin kuin pyysin.

Ei sitä mitä halusin, vaan mitä tarvitsin.

Aivan kaikki minun parhaakseni.

Tämä on se paikka, joka synnytti kotilosta perhosen.

Uni päättyi ja aavistus kauneudesta muuttui todeksi. 

Vähän kerrallaan.

Ensin heijastuksena muiden silmissä.

Tai kiitoksena.

Hetkinä, jotka olivat täynnä elämää. 

Ja lopulta läpitunkevana hehkuva, joka ikisessä solussa. 

Kiitos ihan kaikesta.

Tämä paikka jää nyt taakseni.

Kaiken tämän kaaoksen keskellä koen kuitenkin syvää rauhaa.

Ja todella tunnen olevani kuin lapsi. 

Täynnä puhdasta riemua. 

Satu muuttui todeksi ja siirryn palatsiin juhlimaan. 

Ja nämä juhlat jatkuvat pitkään. 

Kyllä se sulhanenkin eksyy vielä paikalle.

Anne Kultti
 "Valmistele ratsusi, palatsissa juhlavalmistelut ovat jo alkaneet" 
01/2015
Pyynnöstäni minusta minulle intuitiivisesti maalattu taulu ja samalta ihanalta kaimalta vielä henkilökohtainen valoruno seuraavassa.