Flight of the Dragon

Tulkaa katsomaan, hän luo nahkansa! Anne Kultti, 2016. 

Ja juuri kun luuli sateenkaarikalan olevan tiukasti käsissään ihailtavana, 

valonsäteiden heijastuessa sen hohtavista suomuista, 

lipesivät sormet. 

Vesipisarat roiskuivat ympäriinsä kuin kulta 

siivittäen sateenkaarikalan vauhtiin. 

Vielä pyrstön voimakas isku pärskäytti silmille kylmänlämpimän suihkun ja

sinkosi sen kauas ulottumattomiin. 

Räpyteltyään itsensä takaisin hetkeen saattoi havaita, 

ettei kyseessä ollutkaan kala tai vesi. 

Jokaisella syöksyllä sen muoto muuttui. 

Vasta kun erotti lohikäärmeen, 

joka sukelteli avaruudessa syösten sinistä, violettia ja kultaista tulta kidastaan, 

(ja jonka tulessa oli ihmeellinen ikuisuuden sointi) 

vaihtuikin näky riehakkaasti kohti laukkaavaan hirnuvaan varsaan, 

jonka kavion iskujen jäljiltä maa tärisi 

ja ilman täytti rikki mennen tuoreen nurmen tuoksu. 

Salamoiden saattelemana se liikkui nopeammin kuin itse aika. 

Pyörähti kehräämään kissa lailla hetkeksi korvan juureen. 

Samettisen silittelyn saattelemana. 

Tai pelkkänä sähkön tuntuna ilmassa, joka nostatti korvat pystyyn. 

Ja juuri ennen kuin ehti kääntää päätään ottaakseen sen hännästä kiinni, 

oli se taas poissa. 

Niin kaukana, ettei uusinta muotoa edes nähnyt. 

Jostain etäältä sen laulu silti vielä kuului... 

Aivan kuin haastaen keksimään keinon, 

kuinka läpäistä samoin ajan ja paikan. 

Jotta voisi olla samaan aikaan maailmankaikkeuden toisella puolen 

ja siinä aivan lähellä. 

Jotta voisi uida perään. 

Jotta voisi uida rinnalla. 

Koska kiinni piteleminen ei enää tuntunut hyvältä. 

Koska olisi hulluutta edes yrittää. 

Ja seikkailuista kiehtovin olisi nähdä,

 minne sukelletaan seuraavaksi.

Myrskyni, satamani

Sinä nostatat myrskyn minussa ja olet minun satamani. 

Ja vaikka pelkään menettäväni sinut, näytän sinulle haavani. 

Sinun valosi näyttää kaikki pimeät kuiluni ja täyttää ne rakkaudella. 

Haastaa kohtaamaan kaikki pelkoni ja antautumaan ehdottomuudella.

Yksin olen vahva, sinun kanssasi esiin tulee hauraus. 

Ja silti tuntuu kipeältä ajatus elämästä ilman sinua. 

Olen mielelläni hauras, jos se tarkoittaa, 

että sinä kannattelet minua. 

Yksin sinulle annan osan takkaani kannettavaksi. 

Vain sinuun nojaudun, antaudun tuettavaksi. 

Ja vaikka pahin pelkoni toteutuisi, 

silti pelkkä olemassa olosi todistaisi maailman olevan mitä parhain. 

Eikä mikään suurempi unelma voisi toteutua kuin se, 

että kaikessa tässä vajavuudessani olisin silti sinulle rakkain.

Lupa puhua

Silloin vuosia sitten 

Kaikki tämä viisaus oli vain aavistus minussa

Kaikki tämä rakkaus odotti vielä vuoroaan tulla esiin

Mutta kun maa järisi jalkojen alla 

Ja teki railoja auringon säteitä varten 

Niin silloin aavistus muuttui tiedoksi 

Ja nyt viimein olen saanut luvan puhua

Sateenkaarikorppi

Jos näkisit ja tietäisit sen minkä minä

Ymmärtäisit olevasi kaikkien laulujen ja runojen arvoinen

Et painaisi päätäsi turhaan rintaa vasten

Etkä peittäisi itseäsi keneltäkään

Kannat ylläsi tummaa viittaa

Koska luulet, että näin sinun on tehtävä

Mutta sinä kimaltelet itseltäsi salaa

Kun viitta heilahtaa

Kun hymyilet vapautuneesti

Kun suutelet

Ja lämpimissä sanoissasi

Kai tiesit, että korpin mustat sulat heijastavat sateenkaaren kaikki värit?

Korppini, joka luulee olevansa harmaa varis

Sinulla on viesti rakkaudesta

Mutta vielä sinä pitelet sitä piilossa rintaasi vasten

On jo aika

Tyyneys on jo sisälläsi. 

Odottaa vuoroaan.

Vielä hetken viivyttelee, 

että pelko väistyisi. 

Että epäilys menettäisi voimansa.

Kun tila on vapaa, 

on tuon tyyneyden vuoro.

Ja sen myötä saapu valo.

Joka häikäisee pienimmänkin sopen
mikä sinusta löytyy.
Tekee turhaksi kaiken muun paitsi rakkauden.

Ja niin tapahtuu ihme.
Et olekaan yksin,
sillä rakkaus on sinussa.
Niin on aina ollut ja on aina oleva.

Mutta se hetki,
jolloin uskaltaudut katsomaan sitä
ensimmäisen kerran
silmästä silmään.
Pysähdy siihen.
Aisti se.
Ota vastaan.

Lausu: "Minä olen rakkaus
ja rakkaus on minä.".

This was a good day

Today was a good day, when you were around

That day would be the worst day, if you decided to leave me far behind

Not because I wouldn't find someone else to love me

Or to be in love

But it would be different and I would be sad

Me as divergent fear I couldn't find what we had

That special ingredient, the rhythm and the music

We both being radiant, all that makes as unique

So this was a good day, when you were around

And for that I thank you and ask ”Shall we continue our love?”

Koski

Kosken kuohu korvissani.

Kosken kauneus silmissäni.

Kosken kauhut muistoista kirkastuu.

Koskea katson kalpein kasvoin

Koskelle annoin ainoan lapsen.

Hyinen virta varpaita huuhtelee.

Koski oli alku ja elämän lähde.

Hulluus se iski minuun kosken tähden.

Kosken kauhuun itseni unohdin.

Kiviä kannoin, kiviä viskoin

Naamaani sain minä kosken piskon.

Ääneni kosken yli kantautui.

Koskessa tanssin ja koskessa lauloin.

Koskessa sain minä sydämeeni naulan.

Koski Tuonelaan lapseni saatteli.

Vaan anteeksi annan kosken tähden.

Itseni armahdan kosken nähden.

Kosken vapautan jälleen virtaamaan.

Kosken vapautan jälleen virtaamaan.

Itseni vapautan jälleen virtaamaan.

Itseni vapautan jälleen virtaamaan.

Kuuntele lauluna