Kun olin yksin
näin pimeän.
Liikuin hitaasti,
ajattelin hitaasti
ja tunteeni olivat jäässä.
Näin itseni,
mutta vain sen minkä halusin korjata.
Sen mikä ei ollut täydellistä.
Mutta sitten olimme me kaksi...
Jokaisella henkäyksellä sulauduimme toisiimme.
Menimme limittäin.
Tapahtui räjähdys.
Eikä enää ollut korjattavaa,
koska ei ollut minua.
Ei ollut edes meitä.
Oli vain rakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti