Joulun ihme

 Maata katsot, ilma pakkasella

Ja mietit, kuinka sun käy?

Vaikkei lunta, tahdot ajatella

Tästäkin meet, vielä eteenpäin. 

Vaan onko koskaan, rakkautta tarjolla

Vai onko onnea olla yksinään?

Vai ootko jossain, mutta en sua vain en nää

Kuin sokea 

Uusi vuosi

 Jääköön taakse vanha

Aloitan alusta

Ei jaksa muistella huolta ja murhetta

Ne on voitettuja haasteita

Menestys on ollut suuri

Joskaan ei ulkoinen

Se pohjan uuden on luonut

On hallussa voima sisäinen

Tästä ponnistan 

Puhtaasta, kuulaasta

Eteenpäin suunnistan

Kerätystä viisaudesta

Enkä silti väitä tietäväni

Vaan haluan tuntea, aistia

Kulkea ainutlaatuista tietäni

Elämällä oppia

Loru Paaralle

Hyv’ yötä ihmislapsi!
Viaton mieleltään, jos ei aina käytökseltään…

Ei häntä paha takin alta löydä,
koska niin tiukkaan on itsensä 
hyveellisyyden vaippaan käärinyt.
Ja valo, joka kuitenkin on paljon taskulamppua kirkkaampi,
rintaansa vasten loistaa.

Ei.
Ei häntä paha löydä.
Eikä koskaan vie mukanaan.
Jos yönsä nukkuukin levottomasti, 
paikoin heräillen,
ei se perkeleen ansioksi lasketa,
ei hänelle lisää kunniaa suo.

Joten nuku…
Nuku rauhassa ihmislapsi!
Nuku ja herää jälleen aamun kajoon. 

Heidille

 Lisääntykööt poimut ja rypyt, 
ei haittaa! 
Sillä hymy levenee, jutut paranee
ja elo paremmin maittaa.
Vuosi vuodelta, virheiden ja viisauden
myötä piittaa vähemmän.
Kaikesta turhasta, kaikesta pingotuksesta
ja varsinkin turhantärkeästä.

Sitä oppii keskittymään olennaiseen, olemiseen ja kahvitteluun parhaassa seurassa. 
Auringossa paistatteluun, lenkkeilyyn ja makkaran paistoon takan ääressä.

Hienoa, kun olet olemassa ystävänäni! 
Ja jakamassa oivallukset. 
Kiitos, että olet piristämässä päivääni! 
Kun riepoo mua tunteiden myllerrykset! 

Jatketaan samaan malliin,
vielä vaikka puolivuosisataa, 
kunnes ollaan ryppyisiä kuin rusinat.
Kera sinun ystävän kalliin,
aika suorastaan juosta jolkuttaa, 
Ja siks toivon, ota nämä onnittelusanat:

Hyvää Syntymäpäivää! 

Kaimalle

 Yhdessä meillä ei ole vain yhdeksän henkeä,
vaan kolme kertaa yhdeksän.
Olkoon tilanne kuinka täpärällä,
puolet säästyy yhteiseen pottiin.
Eikä se potti pienene, vaan kasvaa ajan kuluessa.
Myös rauhan aikoina, seesteisinä aikoina, 
kun uteliaisuus ei ole viedä meitä kissoja mennessään.
Ja se myös kantaa, kun viiksemme vapisevat.
Kehräyksemme on huumaava hymni, se rauhoittaa ja parantaa. 
Paitsi toisiamme, myös kaikkia, jotka sen värinän kuulevat.
Ja vaikka me olemme kissoja, jotka osaavat uida 
ja avata lukkoja,
on paikkamme silti köllötellä auringossa. 
Ei meidän pidä pyydellä anteeksi 
eikä laskea päätämme koiran lailla.
Me pidämme katseemme vakaasti kohteessa
ja loikkaamme...
Kissa kyllä tietää, että hengen haukkominen 
on yhtä kuin taputus. 

Haista paska vitun huora

Kuule kuule kuiskivat ääntä
Kipu syvälle kaivautunut
Sitä katson kerran vielä
Sitten annan kokonaan pois

Haava vanha ikiaikainen
Jälki syvällä märkivä
Nosta esiin rumaa päätä
Päältä rupi irrota

Haista paska vitun huora
Oisit ennen tappanut pois
Naula päähän, vaaran rintaan
Kahlehissa suohon


Kaiva tunne, kaiva mieli
Kaiva esiin elämä
Irti ota liikkeelle laita
Päästä vihdoin vapauteen

Jyllinkosken iltasatu

Kesän virtani oli niin vaimea
Ei kosken kuohua kauaksi kuultu
Siipi perhosen kosketti sammalta
Joka auringon paahteessa kuivui

Kutitti pintaani pien vesimittari
Mut oudoksi jäi koskikara
Jänis loikkien vatsani ylitti
Pääskyt vettäni myöden viisti

Odotin luokseni ihmisjoukkoa
Virrata sain lähes itsekseen
Raotin niille harvoille lumoa
Ken malttoi kuulla mun lauluain

Kuka kuvaansa katseli ihostain
Pintaa seesteistä peilinä katsoi
Hehkun oman ymmärsi viimeistään
Kun säteet auringon viimeiset riipi

Painuu kesän lämpö pyörteisiin
Hetket virta vie mukanaan
Tuokoon kylmyys ja jäinen riite
Muistoja uusia mukanaan