Juuret

Juuret vanhat ja vääntyneet

Katkon, nipsin, kaivelen

Mullan pölläytän ilmoille

Juuret syvälle kaivautuneet

Kipeää ottaa, ahdistaa

Estää uuden kasvua

Juuret kuin verisuonet

Lävitse kulkee, haarautuu

Tarkkuutta vaatii irrotus 

Juuret, menneen siteet

Mikä on kultaista historiaa

Mitä en tarvitse ollenkaan

Juuret, täysin uudet

Valitsen tarkoin, huolella

Valelen intohimolla

Juuret, muutoksen tuulet

Luvalla uskallan, kokeilen

Unelman asetan esille

Solaarinen

Raks, raks, poks, poks
Rits, rats, piut, paut

Anna olla, anna olla, anna olla vaan!
Mikä luulet olevasi, joku Jumala?

Raks, raks, poks, poks
Rits, rats, piut, paut

Kuuletko, kuuletko, soinnun sävelen?
Piirrä mulle, piirrä mulle, symboli sininen!
Anna olla, anna olla, anna olla vaan!
Joko uskot, joko uskot, olet Jumala!

Jumalan kaltainen
Luoja, nainen
Ikiaikainen
Ihana sylillinen!

Luuletko olevasi 
pahaan syyllinen?
Vaikka tuollaisena 
OLET 
täydellinen, täydellinen
täydellinen, täydellinen
täydellinen, täydellinen
täydellinen, täydellinen
TÄYDELLINEN!

2 sointu: lunaarinen - Eetterinen Äiti Aurinko

 Kuu lumen pintaan hohkaa, 

sen kirkastumaan saa.

Aurinko luo varjon, 

joka sydämen avaa.

Kun taikasanat kuulet 

Sulatat kuoret pois.

Sisimpääsi kosket, 

teet muutokset.

Älä huoli.

Älä pelkää.

Juokse kohti!

Sokkona! 

Et ohjausta tarvi.

Kuuntele sisimpään.

Ohjista päästä irti 

ja ala elämään.

9 sointu: solaarinen - Sirius

 Raks, raks, poks, poks

Rits, rats, piut, paut

Anna olla, anna olla, anna olla vaan!

Mikä luulet olevasi, joku Jumala?

Raks, raks, poks, poks

Rits, rats, piut, paut

Kuuletko, kuuletko, soinnun sävelen?

Piirrä mulle, piirrä mulle, symboli sininen!

Anna olla, anna olla, anna olla vaan!

Joko uskot, joko uskot, olet Jumala!

Jumalan kaltainen

Luoja, nainen

Ikiaikainen

Ihana sylillinen!

Luuletko olevasi 

pahaan syyllinen?

Vaikka tuollaisena 

OLET 

täydellinen, täydellinen

täydellinen, täydellinen

täydellinen, täydellinen

täydellinen, täydellinen

TÄYDELLINEN!

Ei mua kiinnosta

 Saat olla erilainen, kunhan et itseäsi häpeä
Tai viihtyä erämaassa tai keskellä väkeä
Ei mua kiinnosta onko päälläs Levikset vai Brionii
Kunhan kerran tartuttuas eri irti päästä, vaan pidät kii
En halua sua palvoa, vaan katseella rakastaa
En kokea pelkkää vauhtisokeutta, vaan myös olla vaan

Kuolemanpelkääjä, kuolemanhalaaja

Ken pelkää kuolemaa, pelkää itseään.

Suuree hiljaisesti itsessään kaikkea tekemätöntä. 

Häpeää laiminlyöntejä, jotka on kokenut velvollisuudekseen.

Turhautuu kaikista tilaisuuksista, joiden antoi ajaa ohi päättämättömyydessään 

ja pelossaan tekevänsä virheitä.

Kuolemaa pelkää hän, joka ei ole oppinut rakkautta. 

Joka on saanut kokea vain kalpeita heijastuksia siitä.

Joka on nähnyt sen kauneuden ja itselleen sitä halajoi.

Mutta silti kerta toisensa jälkeen painaa päänsä ja toteaa "en ole sen arvoinen".

Purren hammasta jatkaa harmaata matkaa... 

Tässä kuoleman äärellä olen kiitollinen siitä, 

että se auttoi kaivamaan pimeät koloni esiin ja rakastamaan sitä kaikkea.

Auttoi rakastumaan itseeni.

Auttaa kokemaan syvää kiitollisuutta siitä, että olen rakastanut.

Auttoi näkemään, että kuolemakin on rakkautta. 

Eikä minun enää tarvitse pidellä kuolemaa kädessäni.

Viimein voin antaa vuoron elämälle. 

Joulun ihme

 Maata katsot, ilma pakkasella

Ja mietit, kuinka sun käy?

Vaikkei lunta, tahdot ajatella

Tästäkin meet, vielä eteenpäin. 

Vaan onko koskaan, rakkautta tarjolla

Vai onko onnea olla yksinään?

Vai ootko jossain, mutta en sua vain en nää

Kuin sokea