Jyllinkosken iltasatu

Kesän virtani oli niin vaimea
Ei kosken kuohua kauaksi kuultu
Siipi perhosen kosketti sammalta
Joka auringon paahteessa kuivui

Kutitti pintaani pien vesimittari
Mut oudoksi jäi koskikara
Jänis loikkien vatsani ylitti
Pääskyt vettäni myöden viisti

Odotin luokseni ihmisjoukkoa
Virrata sain lähes itsekseen
Raotin niille harvoille lumoa
Ken malttoi kuulla mun lauluain

Kuka kuvaansa katseli ihostain
Pintaa seesteistä peilinä katsoi
Hehkun oman ymmärsi viimeistään
Kun säteet auringon viimeiset riipi

Painuu kesän lämpö pyörteisiin
Hetket virta vie mukanaan
Tuokoon kylmyys ja jäinen riite
Muistoja uusia mukanaan

Janinalle

Lopulta kaikesta löydät aina sen valon,
Joka asiat tekee mielekkääksi
Ja tiesi on riittävän keveä astella.

Elämä on.
Elämä saa olla.
Sinulle elämä ON.

Mene pois

Päivästä iltaan ja yöstä aamuun
Minä odotin turhaan sua
Kun turhaksi ymmärsin, häpeääni vajosin
Revin viestistäs silppua
Palat heitin mä tuuleen ja toivoin sinun kuulleen
Minä enää en tarvitse sua

Mene pois
Älä oveeni enää kolkuta
En enää anna sinun loukata
Tahdon parempaa kuin sut

Onnen reggae

 Nyt loppuu se murjotus 
ja lähden ovesta ulos. 
Katsomaan muita ihmisiä 
väkeä kaukana ja lähellä. 
 
Mä unohdan pahan mieleni 
ja hautaan syvään sotakirveeni. 
Tulkoon tilalle rakkaus. 
Tulkoon elämän ihanuus. 
 
Sillä onni, onni, onni, onni, onni kukoistaa. 
Ja mun hymy, hymy yli kuohuu yli 
ja aivan naurattaa.  
Mun sydämessä paistaa aurinko.
 
Tulkoon uudet ajatukset. 
Uudet tunteet ja uusi asenne. 
Hylkään vanhat periaatteeni 
kun luon täysin uusia tilalle. 
 
Tekee mieli tanssii lambadaa. 
Tanssia sambaa ja macarenaa. 
Tanssii aivan mitä vaan 
kunhan tunnen että elämä on ihanaa. 
 
Sillä onni, onni, onni, onni, onni kukoistaa. 
Ja mun hymy, hymy yli kuohuu yli 
ja aivan naurattaa. 
Mun sydämessä paistaa aurinko.

Hugolle

Niin kovin vinhaan kulkevat päivät ohitsesi
Ja niin kovin toivot saavasi pidellä niistä muutakin kuin pelkkiä muistoja
Vaan se huoli siitä, ettei aurinko enää paista 

ja että vain tummia murhepilviä elämäsi taivas,

 kantaa on turha
Sitä samaa huolettomuutta, iloa ja riemua päiväsi voivat sisältää
Ainakin jos pidät sitä tavoitteena etkä suostu olemaan liian vakavana
Ja etenkin kun muistat antaa itsellesi luvan harjoitella elämää ja askareitasi

Vaan jotain sinun on syytä pidellä tuleviin päiviisi 
Auringon meille kaikille tuovan hymysi, ystävällisyyden täyttämä tuike silmissäsi 

ja ennen kaikkea kullasta valettu suloinen sydämesi
Tuon kolmikon kera saat tummimmatkin pilvet väistymään 
Ja kaikki on aina lopulta oikein hyvin 

Juhannusterveiset

 Jos uppoankin aikaan

Hiljaisuuteen vajoan

Kuin veden pohjaan, 

josta viiveellä ylös nousevat kuplat tuovat vain kaikuja laulustani

Ei se ole merkki etten välitä

Etten oloasi tai murhettasi tahdo jakaa

Joskus minun vain täytyy vaieta

Kääntyä sisään ja kuunnella sydämeni viisautta

Tai irrottaa arjen kahleet ja tanssia luonnontilassa

Aiestien maailmaa ilman velvollisuuksia

Jotta voin virkistyä

Jotta voin uudistua

Että osaan kokea sinut entistä kirkkaammin

Sinä päivänä

Sinä päivänä, kun viimein näen sinut, 

ajan ei tarvitse lakata juoksemasta 

eikä luomakunnan pidätellä hengitystään. 

Ei. 

Sinä päivänä sydämeni saa hakata hiukan nopeammin 

ja silmäkulmiini alkavat kerääntyä pienet naururypyt. 

Ja sinun kehosi pehmenee jo pelkästä aavistuksesta, 

että sitä tullaan silittelemään mitä suurimmalla hellyydellä. 

Sormenpääni lempivät hissukseen rypistyviä pakaroitasi. 

Ja sinun katseesi muistaa harmaantuvissa hiuksissani aikanaan leiskuneen kullan. 

Sinä, minun kävelykeppini. 

Ja minä, sinun pesukintaasi. 

Arkisissa asioissa suurempaa kuin vain arkista rakkautta. 

Kipakatkin sanat syntyen intohimosta eikä kyllästymisestä. 

Hiljaisuus jaettua läsnäoloa eikä mykkäkoulua. 

Elämä, joka mahdollistaa sinut ja minut eikä vain meitä.