Mene pois

Päivästä iltaan ja yöstä aamuun
Minä odotin turhaan sua
Kun turhaksi ymmärsin, häpeääni vajosin
Revin viestistäs silppua
Palat heitin mä tuuleen ja toivoin sinun kuulleen
Minä enää en tarvitse sua

Mene pois
Älä oveeni enää kolkuta
En enää anna sinun loukata
Tahdon parempaa kuin sut

Onnen reggae

 Nyt loppuu se murjotus 
ja lähden ovesta ulos. 
Katsomaan muita ihmisiä 
väkeä kaukana ja lähellä. 
 
Mä unohdan pahan mieleni 
ja hautaan syvään sotakirveeni. 
Tulkoon tilalle rakkaus. 
Tulkoon elämän ihanuus. 
 
Sillä onni, onni, onni, onni, onni kukoistaa. 
Ja mun hymy, hymy yli kuohuu yli 
ja aivan naurattaa.  
Mun sydämessä paistaa aurinko.
 
Tulkoon uudet ajatukset. 
Uudet tunteet ja uusi asenne. 
Hylkään vanhat periaatteeni 
kun luon täysin uusia tilalle. 
 
Tekee mieli tanssii lambadaa. 
Tanssia sambaa ja macarenaa. 
Tanssii aivan mitä vaan 
kunhan tunnen että elämä on ihanaa. 
 
Sillä onni, onni, onni, onni, onni kukoistaa. 
Ja mun hymy, hymy yli kuohuu yli 
ja aivan naurattaa. 
Mun sydämessä paistaa aurinko.

Hugolle

Niin kovin vinhaan kulkevat päivät ohitsesi
Ja niin kovin toivot saavasi pidellä niistä muutakin kuin pelkkiä muistoja
Vaan se huoli siitä, ettei aurinko enää paista 

ja että vain tummia murhepilviä elämäsi taivas,

 kantaa on turha
Sitä samaa huolettomuutta, iloa ja riemua päiväsi voivat sisältää
Ainakin jos pidät sitä tavoitteena etkä suostu olemaan liian vakavana
Ja etenkin kun muistat antaa itsellesi luvan harjoitella elämää ja askareitasi

Vaan jotain sinun on syytä pidellä tuleviin päiviisi 
Auringon meille kaikille tuovan hymysi, ystävällisyyden täyttämä tuike silmissäsi 

ja ennen kaikkea kullasta valettu suloinen sydämesi
Tuon kolmikon kera saat tummimmatkin pilvet väistymään 
Ja kaikki on aina lopulta oikein hyvin 

Juhannusterveiset

 Jos uppoankin aikaan

Hiljaisuuteen vajoan

Kuin veden pohjaan, 

josta viiveellä ylös nousevat kuplat tuovat vain kaikuja laulustani

Ei se ole merkki etten välitä

Etten oloasi tai murhettasi tahdo jakaa

Joskus minun vain täytyy vaieta

Kääntyä sisään ja kuunnella sydämeni viisautta

Tai irrottaa arjen kahleet ja tanssia luonnontilassa

Aiestien maailmaa ilman velvollisuuksia

Jotta voin virkistyä

Jotta voin uudistua

Että osaan kokea sinut entistä kirkkaammin

Sinä päivänä

Sinä päivänä, kun viimein näen sinut, 

ajan ei tarvitse lakata juoksemasta 

eikä luomakunnan pidätellä hengitystään. 

Ei. 

Sinä päivänä sydämeni saa hakata hiukan nopeammin 

ja silmäkulmiini alkavat kerääntyä pienet naururypyt. 

Ja sinun kehosi pehmenee jo pelkästä aavistuksesta, 

että sitä tullaan silittelemään mitä suurimmalla hellyydellä. 

Sormenpääni lempivät hissukseen rypistyviä pakaroitasi. 

Ja sinun katseesi muistaa harmaantuvissa hiuksissani aikanaan leiskuneen kullan. 

Sinä, minun kävelykeppini. 

Ja minä, sinun pesukintaasi. 

Arkisissa asioissa suurempaa kuin vain arkista rakkautta. 

Kipakatkin sanat syntyen intohimosta eikä kyllästymisestä. 

Hiljaisuus jaettua läsnäoloa eikä mykkäkoulua. 

Elämä, joka mahdollistaa sinut ja minut eikä vain meitä. 

Ystävänpäivänä

Be my friend through all the years

I will share my hopes and fears

If you're unhappy, I help you cry 

And after that, I make you smile. 

* * *

Ole ystäväni läpi vuosien

Toiveeni ja pelkoni jaan kanssasi

Kun olet onneton, autan sinua itkemään

Ja sitten laitan sinut hymyilemään

Olen kirjoittanut runon 8. luokalla englanninkielen tunnilla annettuun tehtävään.

Pistävät sanat

Sanat pistävät.

Kuin neulankärjet.

Jotka läpäisivät ihon ja jättivät muiston jonnekin sinne syvälle. 

Jotka edelleen uinuen ovat tulehduksissa 

välillä purskauttaen tulehtunutta eritettään pintaan. 

Haisten pahalta.

Maistuen pahalta. 

Tuoden kuvotuksen ja vilun väristykset. 

Eikä vain sanat, vaan myös ne kaikki kovat ja arvostelevat katseet.

Ja kaikki se vastaanotettu viha ja kiukku, joka tuntuu vieläkin kehossa 

kuin piiskan iskut tai läimäisyt avokämmenellä. 

Tai kaikki ne pirulliset kehut, jotka oli tarkoitettu satuttamaan 

tai lausuttiin halveksuen. 

Tai ne ”lahjat”, jotka annettiin omahyväisyydellä.

Tai ne ”lahjat”, jotka sinut pakotettiin ottamaan vastaan, 

vaikka joka solu huusi ”EI!”. 

”Lahjat”, jotka asettelit esille samalla innolla 

kuin olisit nielaissut kurkusta alas kauhallisen paskaa.

Kaikki tuo sinuun vieläkin patoutuneena. 

Mutta ei enää. 

Avaat patosi.

Annat ilkeyden virrata pois.  

Päästät otteesi niistä irti.

Luovut halusta kostaa.

Halusta jatkaa perinnettä. 

Tarpeesta saada hyvittelyä. 

Luovut tarpeesta olla lapsellinen ja alat aikuiseksi.

Kohtaat itsesi sellaisena kuin olet.

Myös sinusta nousevat satuttavat sanat.

Annat niille luvan olla olemassa ja tarkastelet niitä hellyydellä. 

Koska nekin ovat rakkautta. 

Vääristyneessä muodossaan.

Rakkaudellasi oiot ne.

Ja kasvat jatkossa suorempaan.