Minä niin mielelläni

Minussa asuu suuri suru.

Kaikista niistä vuosista, jotka pelkäsin elämää

ja katsoin miten se lipuu ohitseni.

Itken sitä rakkaudettomuuden tuntua, 

mitä olen kokenut niin paljon elämässäni.

Säälin sitä osaa itsessä, 

joka on vuosia janonnut vastarakkautta,

mutta saanut osakseen silkkaa torjuntaa, vähättelyä tai vaikenemista.

Ihmettelen sitä kovuutta,

jolla edelleen pakotan itseäni.

Tai miten eristän itseni lukkojen taakse,

piiloon kylmältä peiton alle. 

Jokin osa minusta vieläkin sanoo, että antakaa minun olla.

Antakaa minun jo luovuttaa ja vain haalistua pois.

Antakaa minun lahota paikoilleni ja singota ikuisuuteen.

Minä niin mielelläni eläisin ja rakastaisin.

Jos osaisin. 

Without a dope

 I’m tired of struggling

Tired of suffering

Tired of life without a hope

I’m tired of consciousness 

Tired of happiness 

And I wonder 

Why do I try to live without a dope?

Löydä oikea avain, älä takerru väärään

Hän?

Kulkee teitä, joita sinun ei kuulu astella.
Jalkojensa alla kiviä, jotka sinulle olisivat liian isoja, turhia. 
Oppia antoi, näkökulmaa.
Näkemään laajemmin, ei vain suoraa linjaa.
Kuuluu elämääsi muistoissa vain.
Osa rakkauden etsintää, kunnes löytyy avain.
Joka lukon avaa sisältäsi. 
Ja huomaat, on ollut jo pitkään edessäsi.
Et vain valita voinut ennen kaikkia niitä virheitä, 
Jotka tarvittiin löytämään lempeys, naiseus, terveys, ja kyky tehdä ihmeitä. 

Kulje vielä pala matkaa kiireettä.
Vahvista, paranna sekä kehoa että sydäntä.
Kun kuuluu klik ja portti aukeaa
Ei ole enää paluuta eikä valintaa.
On vain sinä, rakkaus ja totuus.
Ja on Hän, valo ja uskollisuus.
Yhdessä loppuun asti kuljette
Pidätte käsistä kiinni ja suutelette.
Yhä uudelleen ja uudelleen itsenne kylläisiksi,
Onnellisiksi ja viisaammiksi.
Ja vaikka hetkittäin on hämmennystä, epäselvyyttä ja riitasointua.
Ette missään kohtaa menetä toivoa.
Teistä kahdesta ja siitä mikä oikein on.
Ja yhdessä täytätte molempien kohtalon. 

Nooalle

Tuikkivat silmät

Tutkivat silmät

Jotka näkevät kaiken niin kovin tarkkaan

Mutta suu ei paljon puhu

Luontainen viisaus, olemisen ymmärrys 

Helppous, joka ei tee muiden olosta helppoa

Mutta opettaa muillekin viisautta

Ihmeellinen pieni ja viisas olento

Kuukartanolle

Pyörremyrskyn aikaan asettuivat taloksi kokki ja säveltäjä.
Vaaleanpunaiseen syliin toivat mystiikan metkut.
Herättivät hereille usvaisesta unestaan torkkuvat tontut.
Ahertamaan, askartelemaan ja pitämään lämpöä talossa.
Kutsuivat kokoon kekrihenget valmistelemaan satoa syksyn kynnyksellä.
Vaan ei vilja ole jyviä eikä leivottava leipä vatsaa turvota.
Sanat, teot ja henki kaikki yhdessä ovat työn tulosta,
joka kasvoi sekä kylmän kuuran armoilla, 

että auringon suojissa.
Ja nyt on aika tarjoilla uuden ajan leipää, 

joka on osa muutosta,
osa aaltoa,
joka pimeistä vesistä esiin nostaa kauniina kuultavat helmet, 
joiden hehku muistuttaa kuuta.
Sitä mikä tekee näkyväksi näkymättömän, 

mutta herkkyydellä
ja saa kuiskauksen kajahtamaan padon pauhulla, 

mutta soinnun kera.

Juhanille

Älä säiky sitä ääntä, mikä sisältäsi kumpuaa

Joka kuiskii suunan kulkea ja oikean erottaa väärästä

Tuo ääni on tiedon valo, joka ei ole hankittu lukemalla

Eikä tuo valo ole järjen ääni, vaan jotain syvempää

Jotain tärkeämpää

Jotain tarkkanäköisetä

Ja sitä seuraamalla toteutuu myös sydämesi tahto

Sepän sydän

Hehkusta hiilten kekäleen kerään

Upotan uumeniin sydämeni pesän